💔 Sodan pitkä varjo: Miksi "Hyvää sotaa ei ole" on yhä totta

I. Johdanto: Miksi viha ei laannu

Kun kirjoitin ensimmäiset mietteeni sodasta helmikuussa 2022, tunne oli puhdas viha— viha Putinin vallanhimoa, sotaa rahastavia tahoja ja ihmishenkien kustannuksella tavoitteita ajavia kohtaan. Toivoin silloin, että teksteistäni ei tulisi pitkiä.

Valitettavasti toiveeni ei toteutunut. Tänään, lähes kolme vuotta myöhemmin, sodan varjo on vain pidentynyt. Se pitkittyy, syvenee ja tuo esiin karun totuuden: "Hyvää sotaa ei ole" on teesi, joka vahvistuu jokaisen kuoleman ja tuhotun kaupungin myötä.

Tämä teksti sitoo aiemmat mietteeni yhteen ja pyrkii käsittelemään sodan pitkittymisen filosofista ja globaalia hintaa tämän päivän valossa. Aiemmat osat olivat reaktioita; tämä on analyysi pitkän varjon merkityksestä.

II. Sodan Hinta: Merkittävimmät Käännekohdat (Kronologia)

Sodan kesto on osoittanut, että Putinin "erikoisoperaatio" ei ollut nopeasti ohi. Tässä tiivistelmä merkittävimmistä tapahtumista, joilla on ollut kauaskantoisimmat seuraukset:

Helmi–Kesä 2022 Ukrainan alkuvaiheen puolustus Kiovan ympärillä. Venäjän salamahyökkäys epäonnistui. Osoitti Venäjän heikkouden ja Ukrainan vastarintakyvyn. Syksy 2022 Ukrainan vastahyökkäykset Harkovassa ja Hersonissa. Venäjän liikekannallepano. Sodan siirtyminen pitkään kulutussotaan. Venäjän pakotettu reagointi mobilisaatiolla.

Kevät 2023 Suomi liittyi Natoon (5.4.2023). Lännen päätös lähettää moderneja panssarivaunuja Ukrainaan. Geopoliittinen mullistus: Nato-jäsenyys toteutui sen pelkoyhtälönvuoksi, jonka toivottiin vältettävän. Länsi yhtenäistyi.

Kesä 2023 Ukrainan vastahyökkäys etelässä. Kahovskan padon tuhoutuminen. Vastahyökkäys tuotti rajallista tulosta. Kahovskan tuho osoitti sodan äärimmäiset siviili- ja ympäristövaikutukset.2024 (jatkuva)Lännen tukiväsymys ja tukipakettien jumiutuminen. Droonisodan kiihtyminen. Epävarmuus tulevaisuudesta: Venäjän uskotaan pyrkivän hyödyntämään lännen jakautumista ja "väsymystä". Vahvistaa spekulaatiota sodan kestosta vuoteen 2030 asti.

III. Totuuden hinta ja globaalin järjestyksen sirpaleet

Aiemmissa teksteissä pohdin kauhun tasapainoaja sitä, että lännen on ymmärrettävä, ettei se ole ylivertainen. Nämä teemat ovat nyt entistä ajankohtaisempia:

1. Pelkoyhtälö ja turvallisuuden illuusio

Alun perin pohdin: Venäjä pakotetaan nurkkaan x Putin on päättänyt voittaa sodan keinolla millä hyvänsä = Mittaamatonta tuhoa.

Tämä yhtälö on realisoitunut siten, että ydinasepelote on noussut jatkuvaksi uhaksi, ja sodan uhrien määrä on todellista, mitatonta tuhoa. Suomen Nato-jäsenyys oli suora seuraus tästä yhtälöstä: oli pakko hakea turvaa, koska puolueettomuus ei enää riittänyt torjumaan uhkaa. Vaikka Nato tuo turvaa, se samalla sijoittaa Suomen entistä tiiviimmin kylmän raudan verhoon, jota toivoimme vältettävän.

2. Lännen yksinäisyys

Presidentti Niinistö pohti huolestuneena, näkeekö muu maailma sodan samoin kuin länsi. Vastaus on yhä selvemmin: ei.

Monet globaalin etelänmaat (Afrikka, Latinalainen Amerikka, osin Aasia) suhtautuvat tilanteeseen varauksella. Ne näkevät konfliktin Yhdysvaltojen ja Venäjän välisenä valtataisteluna, eivät puhtaana hyökkäyssotana. Tämä lännen yksinäisyys tekee pakotteiden tehosta rajallisen ja antaa Putinille tilaa operoida kansainvälisillä markkinoilla, mikä ruokkii sodan pitkittymistä.

3. Ruokakriisi ja sota-ajan hinta

Jo aiemmin tunnistettu ruokakriisin uhka on realisoitunut maailman köyhimmissä maissa. Venäjän viljahanat ja Ukrainan mustanmeren-vienti ovat olleet jatkuvan sodankäynnin kohteena. Tässä korostuu sodan epäoikeudenmukainen hinta: kehittyvissä maissa nälänhätä kärjistyy, kun taas rikkaissa maissa hinta näkyy lähinnä korkeampana kuluttajahintana.

IV. Päätelmä: Tie valoisampaan tulevaisuuteen

Marraskuun 2025 todellisuus on se, että sota jatkuu. Toivo ei kuitenkaan ole kuollut. Kuten Arkkipiispa Tapio Luoma muistutti, "Rauha ei kasva kylvämällä vihaa ja maalaamalla mustavalkoisia viholliskuvia."

Toivon pitäminen elossa vaatii nyt entistä enemmän:

• Vastuun kantamista: Tunnistamalla sodan globaalit vaikutukset ja tukemalla Ukrainaa samalla kun valmistautuu sodan pituuteen.

• Luottamuksen rakentamista: Vaikka Venäjän kanssa naapuruus on kylmempi kuin koskaan, on välttämätöntä vaalia mielikuvaa tulevasta rauhan ajastaja siitä, miten naapuruutta kerran kehitettäisiin.

• Yhteistyötä: Lännen on kyettävä ratkaisemaan omat sisäiset erimielisyytensä tukeakseen Ukrainaa yhtenäisesti.

Sota on hirvittävä ja pitkä varjo. Mutta meidän vastuumme on muistaa se tunne, joka oli alussa – viha epäoikeudenmukaisuutta kohtaan– ja muuttaa se aktiiviseksi työksi valoisamman tulevaisuuden puolesta.