Ihmisarvo – kauppatavaraa vai koskematon itseisarvo?

"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan." Niin se on paperille kirjoitettu, mutta todellisuudessa talous, valta ja raha sanelevat ihmisoikeuksien rajat.

Ihmisarvo on itseisarvo, ei palkinto

Meillä on taipumus ajatella ihmisarvoa jonakin, joka pitää ansaita. Mutta se ei ole juridinen sopimus tai taloudellinen saavutus. Se on perusoikeus, jonka pitäisi olla rajaamaton ja millään eväämätön.

Kylmäävää todellisuutta:

• Hyöty uskon edellä:Ihminen uskoo helpoiten asiat, joista on hänelle itselleen etua. Ihmisarvosta puhutaan puhtaasta sydämestä tasan niin kauan, kun se ei rajoita omia rikastumisen mahdollisuuksia.

• Kuka antoi oikeuden kuolemaan?On täysin käsittämätöntä, miten jotkut katsovat oikeudekseen lähettää muita kuolemaan – ja miksi me muut suostumme siihen?

• Arvon mittarit:Onko köyhyys merkki vähemmästä arvosta? Väheneekö ihmisarvo taloudellisen epäonnistumisen myötä?

Hymy, jota ei enää löydy

Vaikka puhumme suurista linjoista, ihmisarvo mitataan usein pienissä hetkissä. Jotkut ihmiset ovat liian väsyneitä hymyilläkseen. Juuri silloin he tarvitsevat hymyä eniten.

Valitaan sovinto, vaikka sielussa yhä tuntuisi menneisyyden murahdus ja karhean kielen sipaisu.Kukaan ei kertonut meille alussa, miten vaikeaa ihmisyys voi olla – mutta se on silti ainoa asia, jolla on todellista merkitystä.