Inhimillinen työelämä: Samassa veneessä

Työyhteisö on epämääräinen joukko täysin erilaisia ihmisiä, jotka yrittävät tehdä yhteistyötä. Sieltä löytyy suorittajia, intohimoisia elämäntyöläisiä sekä persoonia laidasta laitaan: perfektionisteja, kilttejä suorittajia ja joskus niitäkin, joiden manipulaatio murentaa työtyytyväisyyttä vuosien ajan kenenkään huomaamatta.

Miten tällaisessa kombinaatiossa rakennetaan toimiva ja arvostava työyhteisö? Se ei vaadi ihmeitä, vaan muutaman perusasian kunnioittamista.

Arvostus ja selkeät pelisäännöt

Ihmiset, jotka tuntevat itsensä arvostetuiksi, saavat aina aikaan enemmän kuin mitä heiltä odotetaan. Toimivassa työyhteisössä on yhteinen päämäärä ja selkeä työnjako: jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Kun päätöksenteko on läpinäkyvää ja johto oikeudenmukaista, spekulaatioille ja selkäänpuukottamiselle ei jää tilaa.

Jos asiat ovat solmussa, kissa on nostettava pöydälle. Joskus kunnon ravistelu ulkopuolisen toimesta on paikallaan, jotta päästään hankalien asioiden juurille.

Hiljaisuudesta selviää viisaudella, ei huudolla

Huuto työpaikalla on aina merkki siitä, että jokin on pahasti rikki. Usein se on merkki esimiehen tai työntekijän omasta epävarmuudesta ja impulssikontrollin puutteesta, ja se kohdistuu liian usein niihin, jotka ovat kilttejä ja hiljaisia.

Kiltteys ja hiljaisuus ei tarkoita tahdonvoiman puutetta, mutta joskus kiltti ihminen ei tunnista omia rajojaan. Huutajan voi kuitenkin pysäyttää projisoimalla hänelle takaisin hänen oman käytöksensä – olemalla itse järkkymättömän rauhallinen, katsomalla silmiin ja vastaamalla faktoilla.

Jokaisen on kohdattava oman toimintansa typeryys, jotta muutos on mahdollinen. Oma käyttäytyminen on loppujen lopuksi ainoa asia, jota voimme tässä maailmassa muuttaa.