Itsensä johtaminen ja tunneviisaus

Kun lukee määritelmiä itsensä johtamisesta – stressinhallintaa, tunneälyä, muutosvalmiutta, itsetuntemusta – tuntuu, että vaatimuksena on olla jonkin sortin superihminen. Mutta kun asian pilkkoo osiin, kyse on jostain paljon inhimillisemmästä: kyvystä olla sinut itsensä kanssa.

Vaatimattomuus ei kaunista – se vie varjoihin

Suomalaisessa kulttuurissa elää vahvana ajatus siitä, että vaatimattomuus kaunistaa. Se on huuhaata. Vaatimattomuus vain painaa hyvät ominaisuutesi varjoihin, jolloin ne eivät pääse loistamaan. Onnistumiset ja omat vahvuudet saa ja pitää tuoda esiin – se ei ole keneltäkään pois, vaan se motivoi myös muita.

Yhtä lailla on uskallettava katsoa peiliin ja myöntää omat vajavaisuutensa. Se vaatii kanttia ja kykyä ottaa vastaan palautetta. Jos saamaasi palautetta on vaikea niellä, tai se tuntuu epäoikeudenmukaiselta, älä jää vatvomaan sitä mielikuvituksessasi. Kysy ja varmista.

Tunneälystä tunneviisauteen ja läsnäoloon

Tulevaisuuden maailmassa vaaditaan tunnetaitoja: empatiaa ja kykyä säätellä omia mielihalujaan. Mutta pelkän teknisen termin sijaan meidän pitäisi puhua tunneviisaudesta. Se on sitä, että osaa olla ystävällinen silloin kun on tarve, huolehtii asioista ja osaa tarvittaessa myös sulkea korvansa ympäristön hälyltä.

Tämä vaatii tietoista läsnäoloa. Läsnäolo ei ole sitä, että niellään kaikki kakistelematta. Se vaatii vahvan sisäisen suodattimen: kun tunnet itsesi ja rajasi, tiedät mitä hyväksyt ja mitä et. Vasta itselleen läsnä oleva ihminen pystyy olemaan aidosti läsnä toiselle – pysähtymään, kuuntelemalla luomaan yhteyden ja saamaan viestinsä perille ilman tarvetta huutaa tai potkia sääriin.

Armollisuus iltaisin

Itseltään saa ja pitää vaatia paljon, mutta ei niin paljon, että yöunet menevät. Tähän on olemassa yksi toimiva ja yksinkertainen keino:

Aamulla saa olla vaativa itselleen. Mutta nukkumaan mennessä on annettava itselleen anteeksi päivän virheet ja heikkoudet. On hyväksyttävä itsensä ja annettava itselleen oikeus nukkua hyvin.