Vastuunkantoa -vai pelkkää poseerausta?

Vastuun ottaminen on helppoa, kunhan se ei maksa mitään, vie aikaa tai aiheuta epämukavuutta. Erityisen suosittua se on silloin, kun palkintona on valtaa, sosiaalista nousua tai vähintäänkin kiillotettu itsetunto.

Meille tarjoillaan usein vastuunkantoa "kevytversiona":

• Vastuuta otetaan, jos siitä saa hyvän kuvan someen.

• Vastuuta otetaan, kunhan se ei aiheuta taloudellisia takaiskuja.

• Vastuuta otetaan, jos se mahtuu kalenteriin ilman uhrilahjoja.

Mutta aito vastuu – se, joka rakentaa elämisen arvoista elämää myös muille kuin itselle– vaatii yleensä jotain muuta. Se vaatii uskallusta kohdata epämukavuus ja tehdä valintoja, jotka eivät aina tuota välitöntä hyötyä.

On hienoa, että maailmassa riittää vapaaehtoisia "vastuunkantajia".

Mutta ehkä meidän pitäisi kysyä useammin:Mitä sinä olet valmis antamaan pois ottaessasi vastuuta?

Tiedonkulku ja yksilön vastuu – Kukaan ei ole kertonut mitään?

Kun yhteiskunnassa tai organisaatioissa puhutaan vastuusta, törmätään jatkuvasti yhteen ikuisuusongelmaan: tiedonkulkuun. Päätöksenteon pöydissä ja virastoissa selitellään usein, että "asiasta on tiedotettu sovituin keinoin". Silti kentällä kuuluu huuto, ettei kukaan tiennyt mitään, apua ei osattu hakea tai se koettiin liian vaikeaksi.

Totuus on usein raadollisempi ja liittyy suoraan vastuunkantoon: jos emme ole aidosti kiinnostuneita jostakin asiasta, emme noteeraa sitä, vaikka tieto tuotaisiin tarjottimella eteemme.

• Päättäjien vastuuon lopettaa asioiden piilottaminen byrokratian ja "ehkäisevän työn" kaltaisten hienojen termien taakse. Apua ja tietoa on tarjottava siellä, missä ihmiset muutenkin liikkuvat – terveydenhuollon arjessa, kouluissa ja kohtaamisissa.

• Yksilön vastuuherää silloin, kun uskalletaan kysyä, kyseenalaistaa ja ottaa tietoa vastaan. Mutta jotta yksilö uskaltaa ottaa vastuun omasta elämästään, yhteiskunnan on ensin normalisoitava ongelmat – mielenterveys, köyhyys ja päihteet – osaksi tavallista arkea. Vasta kun poseeraus loppuu, aito vuorovaikutus voi alkaa.