Vallan ja vastuun kudelma

Humanistina minä katson ihmistä.

1. Yksilön pyhä oikeus (Vapaus)

Meillä on oikeus elää omaa elämäämme, tehdä omat ratkaisumme ja kulkea omaa polkuamme – joskus jopa sen totaalisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella. Päättäjien tehtävä ei ole kahlita, kontrolloida tai opettaa valmiita totuuksia ylhäältä alaspäin. Elämä on valintojen summa, ja ne valinnat kuuluvat ihmiselle itselleen.

2. Oikeus nojata silloin, kun virta riepottelee (Tuki)

Mutta tässä on se ristiriita, jota monet päättäjät eivät tunnu ymmärtävän: täydellinen vapaus ilman turvaverkkoa on julmuutta. Kun elämänvirta käy liian voimakkaaksi, kun sairaus iskee, kun suru pimentää huoneen tai kun matkanteko yksinkertaisesti uuvuttaa, ihmisellä on oltava tarvittaessa oikeus tukeen. Se ei ole heikkoutta, se on inhimillisyyttä.

3. Johtajuus ja valta murroksessa: Johtajan ei tarvitse tietää kaikkea

Maailma muuttuu ja työ muuttuu, mutta muuttuuko valtaapitävien käyttäytyminen? Historiallisesti meillä on opittu malli siitä, että "pomo on aina oikeassa" ja ylemmältä taholta odotetaan isällistä viimeistä sanaa. Tämä malli on vanhentunut niin työpaikoilla kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Tulevaisuuden johtaminen ja päättäminen on ammatillista johtamista, ei substanssin kaikkitietävyyttä. Maailma on niin monimutkainen, että kaiken tietäminen on yhdelle ihmiselle mahdotonta.

Se päättäjä tai esimies, joka uskaltaa myöntää oman epävarmuutensa ja tunnustaa tietämättömyytensä, luo ympärilleen turvallisen tilan. Se viestittää muillekin, että ihmettely ja kysyminen on sallittua. Valta ilman kaikkitietävyyden naamiota on aitoa vastuuta, joka antaa tilaa asiantuntijuudelle ja yksilön omalle voimalle.

4. Luottamus syntyy perusteluista, ei käskyistä

Miten valta ja vastuun kantaminen saadaan tasapainoon? Ratkaisu on yksinkertainen, mutta käytännössä vaikea: päätösten avoin perusteleminen.

Kun päätöksen tekijä joutuu puhumaan auki omat ratkaisunsa, hän joutuu samalla ymmärtämään niitä syvällisemmin itsekin. Avoin viestintä poistaa spekulaatiot, juorut ja kauhukuvat. Se luo tunteen siitä, että olemme samassa veneessä ja voimme vaikuttaa sen suuntaan.

5. Suora kysymys päättäjille

Nyt on ihmiskunnalla kriittinen aika käydä keskustelua siitä, mitä me elämältä haluamme. Siksi haastan teidät, jotka istutte päätöksenteon pöydissä:

• Rakennatteko te järjestelmää, joka pelkästään vaatii ja suorittaa?

• Vai rakennatteko te maailmaa, joka uskaltaa joustaa, kuunnella ja auttaa silloin, kun ihminen ei itse jaksa?

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Hyvä päättäjä tietää, milloin pitää antaa tilaa ihmisen omalle voimalle – ja milloin on aika ojentaa käsi.