Suomen hauskimmaksi vitsiksi 2014 valittu juttu sopii hyvin tähän alkuun

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain soutukilpailun 8-miehisin joukkuein. Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa. Kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat mielestään huippukunnossa, mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti kilometrillä.

Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän olisi pakko voittaa seuraavan vuoden kisa. Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi, että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä. Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä.

Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia. Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi muutoksia joukkueeseen. Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja. Lisäksi soutajan motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä. Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta."

Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä. Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista. Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.

Samassa veneessä, osa 1

Olin työssäni tekemisissä mm. esimiestyön ja työyhteisön haasteiden kanssa. Ryhdyin tässä aikani kuluksi pohtimaan, että nyt kun maailma muuttuu voimakkaasti, pitää ihmisten käyttäytymisenkin muuttua jollakin tavalla. Vai muuttuuko lopulta? Onko se ylipäätään mahdollista? Selailin asiasta tehtyjä tutkimuksia ja muutama sellainen asia löytyi, joka tuntuu olevan yleisesti hyväksyttyjä. Mutta kirjoitan asioista ihan omista lähtökohdastani.

Olen elänyt monenlaisia aikoja ja käytäntöjä. Vahvana on jäänyt mieleeni sellainen juttu, että pomo on aina oikeassa. Pomoa ei voi eikä varsinkaan kannata vastustaa vaan nöyrästi tehdä niinkuin on käsketty. Tämä on tietysti helppoa, ei tarvitse itse ajatella mitään, joku tekee sen sinun puolestasi. Tällainen opittu luottamusmalli toimii myös valtakunnallisten päättäjien suhteen, presidentin pitää olla isä, joka sanoo tarvittaessa viimeisen sanan.

Historiallisesti suhtautuminen esimiestyöhön on tehnyt tuttua aaltoliikettä ja varsinkin viime vuosikymmeninä aallot ovat lyöneet korkeina. Itse asiassa on hieman säälittänyt ne esimiehet, jotka ovat seuranneet kaikenmaailman trendejä ja yrittäneet toteuttaa kulloisiakin oppeja. Eli heitä, jotka ovat olleet hukassa esimiestyönsä kanssa. Konsulteille nämä ovat olleet kulta-aikoja.

Itse puhuin vuosia sellaisesta yksinkertaisesta asiasta kuin päätösten perusteleminen. Niin yksinkertainen asia, mutta niin vaikea. Se on liittynyt siihen minkä jo mainitsinkin, pomo on aina oikeassa, työntekijät vaietkoon. 

Pelkästään päätösten perusteleminen helpottaa esimiestyötä, esimies itsekin ymmärtää syvällisemmin omat päätöksensä, kun joutuu ne aukipuhumaan. Työyhteisön on helpompi luottaa siihen, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Eli luottamus lisääntyy sitä mukaan, kun usko avoimeen viestintään kasvaa. Tunne siitä, että olemme samassa veneessä ja voimme itsekin vaikuttaa veneen suuntaa, lisää työyhteisön hyvinvointia. Yksinkertaista, vai mitä?

Knowing that we are on the same boat and we can also influence the boat's direction increases the well-being of the work community. Simple, or what do you think?

Samassa veneessä, osa 2

Johtaminen

Työ on murroksessa, se muuttaa muotoaan. Tulevaisuuden työ on sitä työtä, johon pitääkin keskittyä, ne jotka nyt tekevät automaatiotyötä, korvataan roboteilla. Tässä muutamia hokemia. On jo pitkään tiedetty, että automatiikka, tietotekniikka, robotiikka etc. tulevat tulevaisuudessa hoitamaan usean ihmisen työt. Itseasiassa hoitaa jo nyt. 

Miten tämä tulee vaikuttamaan johtamiseen. Yksi asia ainakin on selvä, työntekijöiden asiantuntija asema tulee entisestään lisääntymään ja erikoistumaan. Työpaikat tulevat olemaan moniammatillisia kombinaatioita, joiden johtaminen vaatii entistä vahvempaa ja tietoisempaa johtamista. Nimenomaan ammatillista johtamista, alansa kaiken substanssiosaaminen tulee olemaan ja on jo nyt täysin mahdotonta.

Työyhteisössä, jossa johtajan ei ole pakko tietää kaikkea, uskalletaan helpommin kysyä ja ihmetellä. Oman epävarmuutensa tunnustava esimies, joka samalla luottaa työntekijöidensä kyvykkyyteen, antaa parhaiten työntekijälle itsenäisyyttä työyhteisön toiminnassa ja päätöksenteossa. Tietämättömän johtajan rooli viestittää myös, että tietämättömyys on sallittua muillekin. 

Samassa veneessä, osa 3

Itsensä johtaminen

Itsensä johtaminen on tavoitteellisuutta, itsetuntemusta ja sen kehittämistä. Psyykkistä ja fyysistä henkilökohtaista hyvinvointia, stressin ja ajankäytön hallintaa, tunneälykkyyttä, tunteiden hallintaa, muutosvalmiutta ja muutosten hallintaa. Vau! Ei vähä mitään! Superihminen äkkiseltään lukien. Mutta jos asiaa pilkotaan, se ei enää tunnukaan niin mahdottomalta.

"Itsensä johtajan on oltava sinut itsensä kanssa." Tämähän olisi tavoiteltavaa itse kunkin meidän kohdallamme. Mutta vaativaa. Kehittämisen kannalta on hyvä, jos uskaltaa myöntää heikkouksiaan ja olla ylpeä vahvuuksistaan.

"Vahvuuksien ja vajavaisuuksien tunnistaminen auttaa itsensä tulokselliseen kehittämiseen." Tämä vaatii reflektointia, toista ihmistä, joka kertoo millaisena näkee sinut ja miksi. Ja sinun on hyväksyttävä se toisen näkemyksenä, myös vajavaisuuksien kohdalla. Jos et itse ole samaa mieltä, etkä pysty hyväksymään mielipidettä, et ehkä pääse tulokselliseen kehittämiseen. Saatat muuten olla myös oikeassa.

Subjektiivisena olentona ihmisen näkemys itsestä on hyvin vahva ja saattaa mennä aikaa, ennenkuin pystyy myöntämään itselleen heikkouksiaan. Mutta se kannattaa. Samoin vahvuudet kannattaa tuoda esiin ja olla niistä ylpeä. Se ei ole keneltäkään pois, mutta onnistuminen motivoi sekä sinua että muita ihmisiä. "Vaatimattomuus kaunistaa", hah hah, ihan huuhaata. Se vie sinut vain varjoihin eivätkä hyvät ominaisuutesi koskaan pääse loistamaan.

"Oma mieli on kaiken lähtökohta: se on tunnettava ja siihen on pystyttävä vaikuttamaan ja oppimaan." Luulisi olevan itsestään selvää, mutta eipä olekaan. Ellei kykene ottamaan vastaan palautetta, hyvää tai rakentavaa, ei opi tuntemaan itseään kokonaisuutena. Siis sellaisena kuin muut sinut näkevät ja millaisena itseäsi pidät.

"Itsensä johtaminen parhaimmillaan tuottaa positiivista energiaa ja jaksamista sekä ulkoisesti että sisäisesti." Olipa termi mikä tahansa, jos lopputulos on tämä, kannattaa johtaa itseään. Itsensä johtaminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä kiellämme helposti heikkoutemme emmekä välttämättä tunnista vahvuuksiamme. Meiltä puuttuu kanttia katsoa peiliin ja antaa itsellemme kovaa palautetta.

Itseltään pitää vaatia paljon, mutta ei niin paljon, että yöunet menisivät. Tähän on yksi hyvä keino. Aamulla voi olla vaativa itselleen. Nukkumaan mennessä antaa itselleen anteeksi päivän virheet ja heikkoudet. Hyväksyy itsensä ja antaa itselleen oikeuden nukkua hyvin.

Finnish people are not the world's best in receiving and giving feedback. Training!

Samassa veneessä, osa 4

Tunneäly

Vaatimus on, että tulevaisuuden johtajalla on henkilökohtaisia ja sosiaalisia tunnetaitoja. Henkilökohtaisia taitoja ovat itsetuntemus, itsehallinta ja motivoituminen. Itsetuntemus tarkoittaa kykyä tunnistaa omia tunteita, arvioida itseä ja luottaa itseensä. Itsehallinta on omien tunnetilojen, mielihalujen ja voimavarojen säätelykykyä. Motivoitumiseen taas kuuluu ne tunneominaisuudet, jotka ohjaavat ja helpottavat päämäärien saavuttamista.

Näihin pitää siis lisätä vielä sosiaaliset tunnetaidot, joilla tarkoitetaan empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Empatia on toisen tunteiden, tarpeiden ja huolenaiheiden tajuamista. Empaattinen ymmärtää muita, on palvelualtis ja tietoinen ryhmän tunnevirtauksista. Sosiaaliset kyvyt tarkoittavat taitoa saada aikaan haluttuja reaktioita muissa. 

Nämä kaikki vaatimukset ovat yksittäisinäkin suurimmalle osalle meistä ihmisistä vaativia. Mutta niinhän se menee tässä hektisessä maailmanmenossa, että kokonaisuuksia pitää pystyä hallitsemaan, olipa kyse työstä, opiskelusta tai vapaa-ajasta. 

Onneksi minulle riittää, että olen ystävällinen kun on tarve ja huolehdin asioista kun asiat niin vaativat. Lisäksi tulen itseni kanssa suhteellisen hyvin toimeen, ainahan vaatimuksia kuitenkin pitää olla. Kuuntelen joskus ympäristön palautetta ja osaan tarvittaessa sulkea korvani. Riittävää tunneälykkyyttä minulle. 

Tunneälykkyys koostuu siis monista ihmisen hyvistä ja haastavista ominaisuuksista. Ne on haluttu ilmaista vain yhdellä sanalla ja monimutkaisella määritelmällä. Siitä tuleekin mieleeni, että eikö olisi saman tien voinut mennä pidemmälle ja puhua tunneviisaudesta? Sen saavuttaminen kun olisi vielä vaativampaa ja saavuttaminen todellinen voitto. Tunneviisautta sinulle.

Fortunately, it is enough for me that I am friendly when needed and take care of things when things are so demanding. Additionally, I feel relatively comfortable with myself, altough there must always be new demands. Sometimes I listen the feedback from people around me and I can, if necessary, close my ear. Sufficient emotional intelligence for me.

Samassa veneessä, osa 5

Läsnäolo

Läsnäoleminen on haastava aihe. Ei uskoisi kun sanassa on kaksi niin tavallista ilmaisua, läsnä ja oleminen. Big deal. Mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on mieli tehnyt potkaista keskustelukumppania lujasti sääreen. Itse on puhuvinaan niin tärkeästä aiheesta ja toinen on jossakin kilometrien päässä omissa haaveissaan ja ajatuksissaan. Eikä puheen jälkeen joo joo saa mielitekoa yhtään laimenemaan.

Läsnäolo on kuuntelemista, mutta se ei takoita sitä, että nielet kaiken kakistelematta. 

Sinulla pitää olla oma suodattimesi, jonka avulla pystyt analysoimaan ja torjumaan sinulle negatiiviset kommentit. Aiemmissa osissa olen puhunut hyvästä itsetuntemuksesta ja itseluottamuksesta. Ne ovat tämän suodattimenkin peruskiviä. Kun tunnet itsesi tarpeeksi hyvin, tiedät mitä hyväksyt ja mitä et.  Itselleen läsnä oleva ihminen pystyy olemaan myös läsnä toiselle.

Kun itsetuntemuksesi ja muut tarvittavat ominaisuudet ovat sinussa tasapainossa, voit olla läsnä tietoisesti. Eli pysähdyt tilanteeseen, luot intensiivisen kontaktin toiseen ihmiseen ja kuuntelet oikeasti hänen sanomaansa. Näin toimien toisen luottamus sinuun kasvaa ja saat sanomasi perille, vaikka olisit erimieltä vastapuolen kanssa. Kannattaa kokeilla, tehokkaampaa kuin potkiminen. 

When your self-knowledge and other necessary features are in balance, you can be consciously present. Then you can stop and create intimate contact with another person and really listen to his message. When you do this other person's trust in you will grow and you get your message through, even if you disagree with the other person. Worth to try, more effective than kicking. 

Samassa veneessä, osa 6

Palaute 

Muistele viime kertaa, kun sait läheiseltä, työkaverilta, esimieheltä tai tutulta/tuntemattomalta hyvää palautetta. Muistatko, miltä sinusta tuntui? Olitko iloinen, tyytyväinen itseesi, tunsit onnistuneesi hyvin? Ja kiitit palautteesta aidosti ilahtuneena?

Vai tunsitko olevasi vaivautunut, "mitä tuosta nyt", tein vain työtäni. Et uskonut toisen todella tarkoittavan sitä mitä hän sanoi. Tai epäilit jopa, että hänellä on jotakin takataskussaan ja yrittää saada sinut hyvälle tuulelle ja suostumaan johonkin?

Tai oletko itse antanut joskus palautetta ja huomannut epäluuloisen katseen, mitähän sinulla oikeasti on mielessä? Tai nolostuneen pälyilyn ympärille, ei kai kukaan vaan kuullut? Vai saanut ilahtuneen katseen ja iloisen kiitoksen ihmiseltä, joka innostuneena kertoo sinulle lisää?

Palaute ja siihen reagtiot on kyllä mielenkiintoinen aihe. Hyvä suomalaiset! Yksi englanninkielinen määritelmä on osuva:"a process of sharing observations, concerns and suggestions between persons or divisions of the organization with an intention of improving both personal and organizational performance." Jep. Se tieteellisestä.

Haastavaa tässäkin aiheessa on inhimillisyys ja tilannesidonnaisuus, määriteltiinpä asiaa miten vaan. Jonkun verran tunnesolmuja avaisi kyllä pyrkimys avoimeen keskusteluun, tai no edes keskusteluun. Mitä paremmin tunnemme toisemme, sitä paremmin pystymme vastaanottamaan ja hyväksymään rakentavaa palautetta. Kuten myös pystymme paremmin muotoilemaan antamamme palautteen. 

Vielä yksi asia; kun saat palautetta ja sinusta tuntuu, että se on epäoikeudenmukaista tai asia jää epäselväksi, älä jää miettimään vaan kysy. Asioita voi vatvoa vaikka kuinka ja ne saa näyttämään kyllä mielikuvituksessaan vaikka miltä. Mutta ennenkuin vierität toisen niskaan hänen tietämättään hirveän syntitaakan, varmista että olet ymmärtänyt oikein. Jos olet, anna palaa!

When you get feedback and you feel it is unfair or unclear, do not just think, ask. Things can be exaggerated and people can imagine all kinds of things. But before you blame another person without him knowing, make sure you understand everything correctly. And when you are, go for it!  

Samassa veneessä, osa 7

Työyhteisö

Ai niin se työyhteisö, mitähän siitä sanoisi. Työyhteisössähän on epämääräinen joukko täysin erilaisia ihmisiä, jotka yrittävät tehdä yhteistyötä, jotta työnantajan määräämät tehtävät tulevat tehtyä. 

Työpaikoilta löytyy niitä työntekijöitä, jotka tekevät työnsä OK., koska saavat siitä palkan. Sitten on myös niitä, joille työ ja tulokset ovat intohimo, elämäntehtävä. Siinä ei paina ajankäyttö tai ylimääräiset työtunnit. Jokaisella työpaikalla on myös ainakin yksi perfektionisti, marttyyri, negatiivinen, itsekeskeinen, manipuloija, herkkänahkainen, riidankylväjä tai draama queen.

Nimistä jo siis tunnistaa, millaisesta tyypistä on kyse. Mutta kurjaa on se, että iso osa meistä ihmisistä on hyväntahtoisia ja kilttejä, jolloin taitavasti ohjattu manipulointi ja riidan kylväminen voivat jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta. Ihmetellään vain, miksi tuntuu kuin työyhteisö ei oikein toimisi ja työtyytyväisyys vähenee.  Kunnes asia kulminoituu ja joudutaan ryhtymään toimiin asian selvittämiseksi. Tämä negatiivinen prosessi on voinut viedä useita vuosia, jotka olisivat voineet olla tehokasta työaikaa viihtyisässä työympäristössä. 

Kannattaa tutustua tarkemmin siihen, mitä tyypitykset pitävät sisällään. Silloin voi ruveta miettimään, mitä omasta työyhteisöstä löytyykään. Ja varsinkin, löytyykö mahdollisesti minusta itsestä kyseisiä piirteitä. Tämä ei tietenkään ole todennäköistä, mutta sitä suuremmalla syyllä kannattaa joskus paneutua asiaan. 

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että alat korjailemaan työkavereittesi luonteita, voin kertoa että ei onnistu. Mutta voit ehkä oppia varomaan tiettyja seikkoja ja tyyppejä. Tai jopa muuttamaan omaa käyttäytymistäsi. Se on oikeastaan ainoa asia, jota voit muuttaa.  

 This doesn´ t mean you begin apple to repair the characteristics of your colleagues, I can tell you that will not work. But you may be able to change your own behavior. That's really the only thing you can change.

Samassa veneessä, osa 8

Arvostus

Mietipä termiä arvostava työyhteisö. Siinä on jollekin abstraktille, osista koostuvalle käsitteelle työyhteisö, annettu inhimillinen taito, arvostava. Eli työyhteisö osaa arvostaa. No hyvä on, työyhteisö muodostuu pääasiassa ihmisistä, joten työyhteisö arvostaa välillisesti, ihmisten kykyjä hyväksi käyttäen. Mutta ei mikään huono arvo, oli miten oli. Ihmiset, jotka tuntevat itseään arvostettavan, saavat aina aikaan enemmän kuin mitä heiltä odotetaan. 

Työyhteisöstä on helppo saada toimiva ja tehokas, se ei vaadi kuin muutaman seikan. Toimivassa työyhteisössä on työntekijöillä ja johdolla yhteinen päämäärä ja tavoite sekä selkeä työn- ja vastuunjako: jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan työssä. Toimintatavat on sovittu yhdessä ja päätöksenteko on läpinäkyvää. Mahdolliset ristiriidat otetaan nopeasti käsittelyyn. Hyvässä työyhteisössä esimiestyö on oikeudenmukaista ja tasapuolista. Tieto kulkee.

Mutta vaikka asiat ovat noin selkeitä ja loogisia, jossakin kuitenkin välillä mättää. Se että joku asia mättää, on suorassa yhteydessä siihen, että työpaikalla johtaminen ei toimi, työntekijöillä on epävarma olo ja tieto ei kulje. Spekulaatioille jää runsaasti tilaa, juorut kulkevat ja kauhukuvia maalaillaan. Lisätään siihen vielä työntekijöiden ja esimiesten erilaiset persoonallisuuspiirteet niin jo on asiantuntijoille ja konsulteille työsarkaa. 

Itse olen aina ollut ehkä turhankin suoraviivainen ja joskus saanut jopa työyhteisön lukkoon esittämällä heti alkutaipaleella vaikeita kysymyksiä ja väittämiä. Mutta toisaalta, kun asiat ovat solmussa, joskus kunnon ravistelu on paikallaan. Ja kun sen tekee joku työyhteisön ulkopuolinen ihminen, voi häntä syyttää vahingoittamatta lisää työyhteisöä. Ja pikku hiljaa saatetaan päästä kiinni oikeisiin aiheisiin. Asiantuntijan työ ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta ei sen tarvitsekaan olla. 

Kissa täytyy joka tapauksessa nostaa jossakin vaiheessa pöydälle, jotta työyhteisössä päästään eteenpäin ja hankalien asioiden juurille. Onneksi nykyään yhä paremmin ymmärretään toimivan työyhteisön ja hyvien työntekijöiden arvo taloudellisessa mielessä. Näin on työyhteisön kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin ryhdytty satsaamaan yhä enemmän. Vielä kun saadaan luotettavaa tutkimustietoa erilaisten konstien vaikuttavuudesta, voidaan edelleen kehittää toimivia keinoja. Arvostusta unohtamatta.

Fortunately today understanding well-functioning working community and the value of good workers in an economic sense is increasingly being understood. Well-being at the workplace will be supported more and more. Hopefully functional and effective forms can still be developed.

Samassa veneessä, osa 9

Tiedonkulku

Yksi työyhteisön isoista haasteista on tiedonkulku. Olipa minkälainen työpaikkakysely tahansa, tiedonkulku aiheuttaa aina polemiikkia. Mutta olen huomannut, että jos tiedonkulku nousee suurimmaksi ja lähes ainoaksi ongelmaksi, työyhteisön asiat ovat suhteellisen hyvällä tolalla. 

Aina löytyy yhteisöstä joku, jolle "kukaan ei ole kertonut mitään". Kun asiaa tarkastellaan lähemmin, kaikille on kerrottu asiasta tasapuolisesti ja sovituin keinoin.  Kun asiasta huomauttaa valittajalle, vastaus kuuluu, ettei "kaikkea ehdi ja huomaa lukea, postia tulee niin paljon". Vaikka kyse on tärkeästä yhteisestä asiasta, jolle on sovittu pelisäännöt. 

Niinpä. Pääsääntönä voi yleistää, että jos et ole itse kiinnostunut jostakin, niin vaikka tieto tuotaisiin tarjottimella eteesi, et sitä välttämättä noteeraa. Etkä myöhemmin ole koskaan kuullutkaan siitä.

Eli tämä lohdutuksena niille, jotka ovat vastuussa tiedottamisesta. Vaikka kuinka hyvää työtä tekisi, kaikkeen ei voi vaikuttaa. Voi vain tehdä työnsä hyvin. Yhteisesti sovituin keinoin, oikeassa aikataulussa ja avoimesti. Ihmeisiin ei pysty kukaan.

 As a rule may be generalized that if you are not interested, even if the information is brought to you on tray, you will not necessarily notice it. And then you have never heard of it later.

Samassa veneessä, osa 10

Kannattaa kysyä ja kyseenalaistaa

Niinhän se on, aina jollakin lailla ja tulee myös olemaan. Oikeus? Olla oikeassa? Olla epävarma? Olla vaikea? Olla ihana? Kyllä, meillä on oikeus olla olemassa. Niin on tarkoitus niin  kauan kuin olemme elossa. Tutun ihmisen poismeno herättää aina välillä miettimään.

Kun olen kirjoitellut näitä Samassa veneessä -juttuja, niissä ei välttämättä löydy mitään suoria neuvoja tai ohjeita, jokainen joutuu kuitenkin kohdallaan lopulta ratkaisemaan haastavat jutut. Ja kyllä neuvoja löytyy jos niitä haluaa, onhan täällä runsaasti viisaita ihmisiä, jotka mielellään onneksi jakavat osaamistaan ja tietämistään.

Mutta yhdestä asiasta haluan pitää kiinni. Oikeudesta kysyä ja kyseenalaistaa. Liian usein olen itse jättänyt kysymättä tai kyseenalaistamatta juttuja, joko laiskuuttani tai haluttomuudesta loukata ketään. Mutta monesti olen myös joutunut toteamaan, että jos olisi kyseenlaistanut tai vaikka esittänyt vaikeita kysymyksiä, olisi siitä ollut hyötyä monelle. Tietenkin kaikki asiat aina ratkeavat jollakin tavalla joka tapauksessa, mutta ei siitä haittaa olisi, jos ne ratkeaisivat parhaalla mahdollisella tavalla.

Ihmisellä on vaisto ja sitä kannattaa kuunnella. Jos vaisto sanoo, että nyt kannattaa puuttua johonkin asiaan, silloin kannattaa vaikka se ei mihinkään erityiseen johtaisikaan. Sillä joskus voi joku asia muuttua suurestikin sen ansioista, ettet niellyt kaikkea kakisematta. Varsinkaan silloin, jos asia liittyy sinuun itseesi.

Kuka on sinun asioidesi paras asiantuntija? Sinä itse. Jokainen elää omassa todellisuudessaan, joka joissakin kohdissa leikkaa toisten ihmisten todellisuutta hetkessä. Mutta historiaasi, ajatusmaailmaasi ja siihen vaikuttaneita seikkoja ei kukaan tunne täydellisesti, ei edes lähelle.

Miten silloin kukaan voi sanoa, mikä sinulle on parasta? Vaikka sanojia kyllä riittää. Mutta aikuisuuteen kuuluu se, että jossakin vaiheessa kyseenalaistaa omat auktoriteettinsa ja alkaa ihan itse pohtia omia asioitaan ja ottaa niistä vastuuta. Kuunnella vaistojaan ja alkaa elää omassa todellisuudessaan.

Jaa tämä sivu