Yhteiskunnallisia kannanottoja ja pohdintoja

Tällä sivulla kirjoitan kaikkea sellaista, joka minua kiinnostaa. Ja kirjoitan aivan omista näkökohdistani, omia mielipiteitäni.

Onnellinen Suomi

Suomi on valittu jo toisen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi, eli olemme maailman onnellisimpia ihmisiä. Me? Kun median uutisia ja otsikoita lukee, ei todellakaan uskoisi. Meillä niiden mukaan on vain työttömyyttä, masennusta,  itsemurhia, väestö pienenee, vanhustenhuolto ei toimi, taas tuli takatalvi ja kesä on kuitenkin kylmä. Niin siis jos tiedotusvälineisiin on uskominen.

Mutta sitten aloin miettiä ihmisiä ympärilläni. Näitä maailman onnellisimpia. Koska olen edelleen työelämässä, suurin osa tuntemistani ihmisistä on töissä. Tai jos ei töissä, niin perhevapailla tai eläkkeellä. Meillä kun on perhevapaajärjestelmä, jota kehitetään tai eläke, jolle pääsyn keski-ikä on varmaan jossakin 64 vuoden paikeilla toistaiseksi. Jos joku on työttömänä, hän saa työttömyyskorvausta ja jos se ei riitä elämiseen, saa sosiaalivirastosta tukea. 

Masennus

Masennus luokitellaan ja varsinkin hyväksytään nykyään sairaudeksi, jolle on hoitokeinoja ja josta uskalletaan jo avoimesti puhua. Varsinkin julkisuuden henkilöitä tuntuu tulevan ulos kaapista masennuksen suhteen vähän väliä. Mikä on hyvä juttu. Miksi voida huonosti, kun tarjolla on terapioita ja lääkitystä. Näin myös tarve itsemurhille vähenee, kun on olemassa mahdollisuus ulospääsyyn toivottomasta pimeydestä. Ja kun kanssaihmiset yhä paremmin uskaltavat kysyä ja huolehtia läheisistään, ei vain katsella vierestä, kun joku kuihtuu.

Lisää vauvoja

Väestö pienenee kun ei synny riittävästi uusia vauvoja. Jos ei kerran suomalaisia seksi kiinnosta, on ulkomailta kyllä tulossa osaavaa porukkaa pitämään Suomen talouden ja yhteiskunnan rattaa pyörimässä.  Maapallon tasapaino säilyy paremmin, kun väestö jakautuu tasaisemmin eri maihin. Kyllä Suomeen hyvin mahtuu uusia ihmisiä, kunhan maa vaan pysyy kauttaaltaan asuttavana. 

Vanhukset

Meillä on Suomessa vanhustenhuolto. Sääliksi käy niitä vanhuksia, joiden suku ei välitä heistä lainkaan, vaan jotka joutuvat viettämään laitoksessa loppuelämänsä vieraiden hoidettavana. Enkä tarkoita, että Suomessa, jossa on totuttu individualismiin ja yhteiskunnan hoivaan, pitäisi aikuisten lasten yhtäkkiä kantaa vastuu kokonaisuudessaan vanhemmistaan. Tarkoitan, että kun vanhus pääseen laitokseen tai tuetun asumisen piiriin, häntä ei jätettäisi aivan yksin. Kesät, talvet, juhlapyhät, kaikki ne ajat, joilloin vanhus odottaa jonkinlaista yhteydenottoa. Puhelua, vierailuita tai jotakin, josta hän kokee, että ei ole yksin ja hylättynä. 

Lopputulos

Takatalvi tuli, mutta lumet sulavat kyllä ja kesä saapuu. Vuodenaikojen vaihtelu on ainakin minun mielestäni parempi kuin lämmön vaihtelu ympärivuoden 10+ ja 40+ asteen välillä. Mukava laittaa keinoturkki päälle ilman, että tuntee itsensä typeräksi. 

Mutta summa summarun, ei ihme, että olemme maailman onnellisin kansa. Meillä on yhteiskunnassa hyvät tukiverkostot. Emme ole olleet vuosikymmeniin sodassa, eikä tarvettakaan ole onneksi näkyvissä ihan lähitulevaisuudessa. Meillä on demokratia ja tasa-arvoinen yhteiskunta moneen muuhun maahan verrattaessa. Melkein tekisi mieli sanoa, että lopetetaan välillä valittaminen ja nautitaan elämästä. Mutta sanon vain, hyvä me!

Sekalaista ajankohtaista

Tähän kerään lyhyitä uutisia ja tietoiskuja paperisista Kauppalehdistä.

Vetovoimatekijä. Selkeästi perusteltu palkkaus ja varmuus tasa-arvoisista työehdoista ovat tärkeä vetovoimatekijä, kun kilpailun osaajista odotetaan entisestään kiristyvän. Myös laki velvoittaa jokaista työnantajaa edistämään tasa-arvoa. Odotan aikaa, jolloin ainoastaan todellinen pätevyys huomioidaan. Silloin on tasa-arvo toteutunut.

Satanen per suomalainen. Monet suomalaiset tietävät, että unioniin maksetaan keskimäärin pari miljardia vuodessa ja saamme takaisin puolitoista miljardia. Sillä 500 miljoonalla eli satasella per suomalainen sitten saamme toimivat sisämarkkinat ja muut edut, jotka tulevat suoraan kansalaisten hyödyksi. 

Hoiva-alan johtamisjärjestelmät kaipaavat uudistamista. Näyttää siltä, että hoiva-alalla painotetaan lähes pelkästään taloudellisia mittareita ja mahdollisia muita mittauksia tehdään lähinnä vain näön vuoksi. On näyttänyt jo pitkään taloudesta päättävien kohdalla. Hoitoväki tekee yleensä kyllä parhaansa. Pelkkä kaipaavat sana ei nyt riitä.

Suomen YK-hankinnat pahasti perässä muita Pohjoismaita. YK:n hankintajohtajana työskentelevä Aleksander Puutio toivoo Pekka Haaviston rekrytoivan bisnesosaajan. "Ei auta, jos Helsingissä on Business Finland, joka ajaa yrityksiä eteenpäin. Osaamista pitää olla jokaisessa lähetystössä."

Kilpailu vuokralaisista kiihtyy koko maassa. Asuntomarkkinat eriytyvät nopeasti. Pienemmillä paikkakunnilla sijoittajan riskit kasvavat, kun väestö pakkautuu isoihin kaupunkeihin. Muistan joskus hämärästi kuulleeni maakuntamallista, jonka tavoitteena oli pitää koko Suomi asuttuna. Muistan varmaan väärin.

Kolmen sukupolven kodit kasvussa. Asunnon ostaminen yhdessä vanhempien kanssa näyttää tekevän paluuta. Siitä voi tulla todellisuutta yhä useammalle. Itsenäistyminen onkin ollut yliarvostettua.

Velkaantuminen. Herää kysymys, onko suhtautumisemme velkaantumiseen päivityksen tarpeessa johtuen poikkeuksellisen pitkästä matalien korkojen ajasta. Jaa herää kysymys?? Saattaa olla, saattaa olla.

Keskustelua huumehoidosta

Kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että huumeongelmalle pitää tehdä jotakin, myös ennaltaehkäisy nostetaan esille. Mutta yhteinen näkemys siitä, mitä ja kenen pitää tehdä ja kenellä on vastuu, puuttuu. Ja tämä on yleisempikin yhteiskunnallinen ongelma. Näin kenttätyöntekijän näkökulmasta asia ei ole niin vaikea. Vastuu kuuluu kaikille tahoille, niin sosiaali- ja terveystoimille, kulttuuri-, nuoriso- ja vapaa-aikatoimelle, kaikille niille tahoille, jotka ovat ihmisten kanssa tekemisissä. Tämä vaatii yhteistä keskustelua ja siten yhteistä näkemystä.

Nuoret ovat erittäin järkeviä, heidän ääntään kannattaa kuulla ja huumeiden käyttäjät tietävät, mikä hoitoprosessissa on tärkeää. Sen verran tiedän vanhasta vähäisestä kokemuksesta avopalveluyksikössä, että se mitä mahdollisesti tarvitaan, on:

- Yhteinen avoin keskustelu ja yhteistä näkemystä siitä, kuka tekee mitäkin ja kenellä on vastuu. Missä on painopiste päihdepolitiikassa ja huumehoidossa ja lähdetään toimimaan sen mukaan.

- Uudet kokeilut ja toimintamuodot, kuten pistohuone, ovat varmasti paikallaan, mutta ei korvaamaan ja puhdistamaan päättäjien ja asiantuntijoiden omatuntoa, eli on tehty jotakin. Tarvitaan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

- Huumehoidosta, mitä olen keskustellut käyttäjien kanssa, tärkeää on hoitoon pääsy, kun siihen löytyy asiakkaalta motivaatio. Huumehoitopaikoissa on kyllä asiantuntevaa hoitohenkilökuntaa, jotka pystyvät arvioimaan, milloin motivaatio on potilaan oma eikä esim. huolestuneiden omaisten pakottamaa. Tarvitaan siis huumehoitopaikkoja ja sosiaalityöntekijöitä, joilla on oikeus kirjoittaa asiakkaalle riittävän pitkä maksusitoumus pelkäämättä, että tekee virheen.

- Turvaverkon tapaisia tukipaikkoja huumehoidosta palaaville, saattamaan edelleen huumeettomaan elämään yhteiskunnassa. Tämä toteuttamiseen on monia eri muotoja, tukihenkilötoimintaa, avohoitopisteitä, oma-apuryhmiä etc. Mutta tarvitaan konkreettista suunnitelmallista toimintaa.

- Ennaltaehkäisy on myös kaikkien toimijoiden yhteisellä vastuulla. Lapsilla, nuorilla ja myös aikuisilla pitää olla riittävästi tietoa tehdessään päätöksiä päihteiden suhteen. Pitää olla toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia, joihin lähteä mukaan. Päätös on sen jälkeen aina itsellä. Ennaltaehkäisevä päihdetyö ja mielenterveystyö ovat aivan oma kokonaisuutensa pohdittavakseni myöhemmin.

- Mutta summa summarum, olen perännyt pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta huumehoitoon ja päihdepolitiikkaan. Olen aiemmissa pohdinnoissanut tuonut esiin sen, että aina ei pyörää kannata keksiä uudelleen.

Haastavaa päihdepolitiikassa yleisesti on se, että päättäjillä on niin paljon kaikkea tärkeää ja omaan menestymisen kannalta vaikuttavaa asiaa, että päihdepolitiikkaa ei vaikeana aiheena ole kenellekään prioriteetti. Lisäksi kentällä tarvittaisiin konkreettista toimintaa ja ammattitaitoisia työntekijöitä, uudet kokeilut eivät riitä oikeasti auttamaan ongelmaisia. Jos laskettaisiin sekä inhimilliset että taloudelliset säästöt pitkällä aikavälillä, kun sijoitetaan konkreettiseen toimintaan ja tehokkaisiin toimipisteisiin verrattuna laitoshuumehoidon toistuvaan käyttöön, saattaisivat päätökset olla hieman vielä harkitumpia. Yhteistä näkemystä, vastuunottoa ja käytännön toimenpiteitä odotellessa.

Asumistukijärjestelmästä

Nyt kun talous on tiukalla, ryhdytään pohtimaan sitä, että onko näin korkeat vuokrat okei. Nyt valtion tuella rakennutetaan 9000 halpahintaisempaa asuntoa ja katsotaan mitä siitä seuraa. Miksi ei aiemmin? Miksi ei kenenkään mieleen ole juolahtanut, että on mahdollista yhteistyöllä ja hyvällä suunnittelulla luoda ihmisille koteja, joissa he viihtyvät mutta joiden vuokran he myös itse pystyvät maksamaan ja rahaa jää vähän enemmän muuallekin? Minkä takia on annettu ison rahan vaikuttaa niin paljon yhteiskunnassa? Vrt. pitkällä aikavälillä, kumpi on valtiolle edullisempaa, osallistua rakentamaan asuntoja, jonka vuokran asukkaat pystyvät maksamaan vai maksaa asukkaille asumistukea, jotta he pystyvät maksamaan vuokransa?

Vähän helpottaa ketutusta se, että nykyään politiikka on avoimempaa ja tiedotusvälineet tarttuvat hanakasti mahdollisiin epäkohtiin. Kaikilla asioilla on tietenkin aina monta puolta, ainakin vähintään kaksi, joskus esim. lehtiä myydään kyllä sellaisilla ylilyöntiotsikoilla, että heikompaa hirvittää. Mutta nyt pitää huolehtia siitä, että jos on selkeitä epäkohtia, joista kyllä supistaan hiljaa itsekseen, tuodaan ne esille ja avoimeen keskusteluun. Vaatimuksena ja tavoitteena oikeasti yhteiskuntaa ja ihmisiä hyödyttävät palvelut, ei joidenkin ahneiden tyyppien taskujen täyttäminen. Pikkuhiljaa alkaa sellaiselle sanalle kuin demokratia tulla hieman vastikettakin. Se on meistä kiinni. -KK

Markkinatalous

Mikä on yhteiskunnalle tärkeää; Ihmisen perutoimintojen takaaminen.

Ruoka; on kehitetty valtavat markkinat, joka tekee sen, ettei maanviljelijä tai karjankasvattaja saa myydä omia tuotteitaan mihinkään hintaan, vaan saa pienen korvauksen tuotteistaan laskiessaan ne markkinoille. Sen jälkeen on valtava määrä erilaisia portaita ennenkuin tuotteet tavoittavat ostajan, ihmisen. Nämä portaat on rakennettu sen vuoksi, että raha liikkuu ja ihmisille on saatu tehtyä erilaisia työnkuvia, joista maksetaan palkkaa, jotta hän tulee toimeen ja saa ostettua ruokaa, jonka hinta on eri väliportaiden ansiosta kohonnut niin, että on syytä ansaita hyvin.

Samaa kaavaa toistetaan oikeastaan kaikilla aloilla. Tai jos jossakin löytyy vielä suoran toiminnan mahdollisuus, ei kestä kauaa kun siihen on takuulla saatu erilaisia väliportaita, joiden avulla voidaan tehdä työpaikkoja ja ihmiset saavat rahaa elääkseen.

Mietin tätä nimenomaan sen kannalta, että ihmisille luodaan työpaikkoja ja sen jälkeen ihmisen on itse uskottava siihen, että hänen työnsä on mielekästä. Jos epäilyskään työn mielekkyydestä häivähtää mielessä, välittömästi on otettava lusikka kauniiseen käteen, tulijoitahan kaikkiin töihin on tulossa miljoonittain.

Onhan olemassa kauhea määrä avoimia työpaikkoja, joihin ei saada työntekijöitä, täytyy olla koska eläkeikää yritetään kaikin keinoin saada hinattua ylöspäin, jotta ihmiset olisivat mahdollisimman kauan käytettävissä töihin. Toisaalta hieman kummastuttaa, että nuorisotyöttömyyden sanotaan olevan korkean. Nuorille ei löydy työpaikkoja, vaikka he olisivat melko edullista työvoimaa, eihän heillä vielä ole esimerkiksi kokemuslisiä. Niistä tosin ei kannata puhua ääneen, joku kohta huomaa, että ne ovat hyvä säästökohde ja ne poistetaan kaikessa hiljaisuudessa.

Toisaalta ymmärtää senkin, että vanhat ihmiset kannattaa pitää tuottavassa työssä mahdollisimman kauan, etteivät he elä joutilaana ja maksata yhteiskunnalla ansaitsemaan eläkerahoja. Joku tässä yhtälössä kuitenkin jollakin tavalla mättää, vaikka kuinka pyörittelisi asiaa. Tietenkin ymmärtäisin paremmin, jos olisin päättävässä asemassa tarkastelemassa yhteiskuntaa kokonaisuutena ja varsinkin jos minulla olisi poliittisia ambitioita. Silloin ymmärtäisin juuri sen mitä milloinkin tarvitaan. 

Pitäisikö puolueita yhdistää?

Mieleeni tuli pohtia aihetta, kun uutisoitiin, että Erkki Tuomioja on vaihteeksi sitä mieltä, että sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto pitäisi yhdistää. Varmaankin, jotta saataisiin jäsenmäärältään isompi puolue ja siten enemmän vaikutusvaltaa poliittisissa päätöksissä. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että se niistä aatteista ja arvoista. 

Totta on, että työelämä on rajusti muuttunut viimevuosina ja tulee edelleen muuttumaan. Mutta se ei poista työtätekevien yhteiskuntaluokkaa. Eikä riistoa, vallanhalua tai rahanmahtia. Kaikki näyttäytyvät vain eri valossa, pohjavirta, jonka luo ihmisluonto, on tukevasti olemassa.

Jos kaikki ovat sitä mieltä, että puolueiden tulisi toimia ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden eteen, olen joskus miettinyt, miksei virkamieshallistusta? Mutta vastaus on edellisessä listauksessa. Se, ettei kuulu puolueeseen, eikä näin ollen joudu noudattamaan ryhmäkuria, ei takaa puolueentonta, kaikki huomioivaa päätöksentekoa. Joten parempi sittenkin demokratia laihoine kompromissipäätöksineen.

Mahdollisia yhdistelmiä

Piirsin kuvassa olevan jaottelun oman intuitioni pohjalta. Saa vapaasti olla eri mieltä. Demarit ja kommunistit yhteen; ei kannata demokratian kannalta. Vasemmistoliitolla on selkeämpi arvopohja, jota tietenkin pitää tarkastella nyky yhteiskunnan tilannetta vastaavaksi. Mutta tuntuu kuin aatteen palo ei olisi sammunut. Sosiaalidemokraatit taas tuntuvat olevan enemmän yleispuolue, jonka aatepohja on joustava. Pienen ihmisen asialla täytyy aina olla jonkun.

Kokoomus, perussuomalaiset ja Rkp, mikä koalitio. Tuomittu tuhoon jo kirjoitusvaiheessa ja hyvä niin. Nimestä voisi ajatella, että Rkp ajaa melko yksipuolista, lähinnä kielikysymyksiin liittyvää politiikkaa. Mutta kyllä sielläkin taustalla tuntuu olevan laajempi, yhteiskuntaoloihin vaikuttamaan pyrkivä ohjelma. Kannatusluvut vaan eivät riitä kovin suureen mahdollisuuteen vaikuttaa. Mutta ääni pitää Rkp:llä kuitenkin olla, jonkun on huolehdittava kaksikielisen Suomen asioista.

Keskusta, Kristillisdemokraatit, Vihreät ja Liberaalit edustavat jokainen omaa aatesuuntaansa, joka minun mielessäni sijoittuu poliittiseen keskustaan. Se täytyy muistaa, että rajat ovat hyvin häilyviä ja paljolti muodostuvat kulloisenkin asian pohjalta. Muilla, paitsi ehkä Liberaaleilla (en tunne heitäkään kovin hyvin) on vahva aatepohja olemassa. Saisivat minun puolestani kyllä yhdistyä, mutta mahtaisi tulla melkoinen kalabaliikki. Saattaisivat asiat unohtua ja hukkua valtakamppailun tiimellyksessä.

Perussuomalaiset, heidän ei kannata liittyä kenenkään kanssa. Aatepohja tuntuu monenkirjavalta, eli varmasti elää kulloistenkin yhteiskunnallisten tilanteiden mukaan. Kantaa otetaan, ja tuntuu kuin perustelupuolikin alkaa kehittyä. Jos yhdistymistä ajattelee, mukana on vielä pienen pieniä yhden- (yksi seitsemän) asian liikkeitä, jotka hyvin voisivat sulautua perussuomalaisiin. Suomen kansa ensin, Itsenäisyyspuolue, Kansalaispuolue, Seitsemän tähden liike, Feministinen puolue, Eläinoikeuspuolue, Piraattipuolue ja Sininen tulevaisuus.  Näkisin näiden kaikkien hyvin mahtuvan perussuomalaisten joukkoon ajamaan omaa asiaansa. Eivät ne sinne näkyvyydeltään enempää hukkuisi kuin tähänkään mennessä. Päinvastoin, he voisivat perustaa perussuomalaisiin omat jaostot joka asialle ja näin edistää aatettaan suunnitelmallisesti ja näkyvästi. Joustavaa ajattelua.😉

Ei kannata vaarantaa demokratiaa

Kyllä minusta joka tapauksessa on suomalaisten etu, että meillä on useita eri puolueita. Näin meillä on myös useita palavan innostuneita asiansa ajajia ja heillä tukijoukkoja. Tämä takaa sen, että mikään ryhmittymä, epäkohta tai uudistuksen tarve ei jää huomioimatta, vaan siihen tarttuu joku ja nostaa asian esille. Tähän kun lisää aktiivisen median, meillä ei ole mitään hätää.

MeToo

MeToo -kampanja on levinnyt maailmalle nopeasti ja ansaitusti. Ansaitusti siksi, koska kampanjan kautta ne ihmiset, jotka ovat joutuneet seksuaalisen häirinnän eri muotojen kohteeksi, voivat avoimesti tuoda asian esille ja haastaa väärin tehneet oikeuteen. Hienoa, että seksuaalisuuteen liittyvistä asioista uskalletaan puhua ääneen, eivätkä negatiiviset asiat enää ole yksityinen traumaattinen häpeän kohde. MeToo edistää sekä naisten että miesten tasa-arvoa. Mutta matka on pitkä ja haastava, ennenkuin oikeanlainen avoimuus vallitsee yhteiskunnissa. Jotta vaikeat asiat maailmassa muuttuvat, vaaditaan siihen valitettavasti myös ylilyöntejä. Historia tekee aaltoliikettä ja aallon harjalla, kun muutos on kaikkein aktiivisimmillaan, hyvä sisältää paljon myös pahaa. 

Aina on niitä ihmisiä, jotka pyrkivät kaikaista asioista henkilökohtaiseen hyötyyn keinoja kaihtamatta. MeToo -kampanjassa se valitettavasti voi tarkoittaa sitä, että väärällä todistuksella tuhoaa toisen ihmisen tulevaisuuden ja elämän. Toivoa se antaa niille, jotka ovat eläneet kokemustensa kanssa hiljaa kärsien, asioista voi puhua eikä tapahtunut ole omaa syytä.

Tavallaan haetaan kauhun tasapainoa matkalla aallon harjalle. Toivottavasti nopeasti saavutettaisiin se tilanne, että asia ei enää ole tabu kenellekään. Ahdistelemaan aikovalle takaraivosta nousisi automaattisesti tieto toisen ihmisen koskemattomuudesta ja tahdosta ja että ei on ei. Asia ratkaistaisiin kysymällä. Tai ahdistelun kohteeksi joutumassa oleva tietäisi, että päätös on itsellä. Ei on ei. Ja sitä kunnioitetaan. -KK

Jaa tämä sivu