Kohtaamisia ja armollisuuden harppauksia

”Onks’ Viljoo näkyny?” – kohtaamisia, sattumuksia ja elämän kummallisia lankoja.

Kaksi Viljami Valdemaria

Kaikki alkoi isän koirasta, Vilistä. Vili oli labradorinnoutajan ja suomenpystykorvan sekoitus, aivan dingon näköinen veijari. Oikealta nimeltään hän oli Viljami Valdemar, mutta me kyselimme naapureilta: ”Onko Viljoo näkynyt?”

Eräänä päivänä Sääksjärveä kiertäessäni vastaan tuli itse Veikko Sinisalo oman koiransa kanssa. Kun kerroin koirani nimen, Veikkoa nauratti sydämellisesti. Hän muisteli Heikki Kinnusen sketsihahmoa ja sitä kuuluisaa kysymystä. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun kohtasin tämän suuren suomalaisen.

”Jos heti pääsette tulemaan...”

Olimme parhaan ystäväni Annen kanssa keskikoulun kolmannella, kun saimme vapaamuotoisen äidinkielen tehtävän. Päätimme haastatella jotakin kuuluisuutta. Mankka meillä oli, puuttui vain kohde. Sitten välähti: Sinisalon Veikko!

Soitimme Tampereen Työväen Teatteriin. Veikko vastasi itse. Kun pyysimme haastattelua, hän katsoi kalenteriaan: puolen vuoden päästä olisi tilaa. Puolen vuoden! Esitelmän piti olla valmiina seuraavalla viikolla.

Veikko varmaan kuuli pettymyksen äänessäni. Ystävällisesti hän sanoi: ”Jos nyt heti pääsette paikan päälle, voin antaa haastattelun ennen näytöstä.”

Haastattelu, joka ei unohdu

Menimme mankka kainalossa teatterille. Veikko oli komea, ystävällinen ja kerta kaikkiaan hurmaava meitä pikkutyttöjä kohtaan. Hän vastaili kysymyksiimme korrektisti ja lausui lopuksi meille vielä runon suomalaisuudesta:

                         ”Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata... sellainen, joka eksyy                           tieltä ja huutaa rannalla.”

Hän lausui sen veikkomaiseen tyyliinsä – kovaa ja komeasti. Se nauha on edelleen yksi aarteistani.

Esitys ja opettajan reaktio

Seuraavalla viikolla esitimme nauhan ylpeänä luokalle. Puolivälin kohdalla huomasin opettajan valuvan pöydän alle. Olimme nimittäin kysyneet haastattelussa: ”Paljonko sinun kuukausipalkkasi on?”

Makean hörönaurun säestämänä Veikko oli vastannut diplomaattisesti, että sen näkee verotuskalenterista.

Opettaja totesi esityksen jälkeen: ”Kun seuraavan kerran menette haastattelemaan jotakuta, sovitaan, että kysymykset laaditaan yhdessä.”

Se jäi viimeiseksi haastatteluksemme, mutta muisto jäi elämään.

Viisautta matkan varrelle

Luottamus

Ainoa tapa tehdä ihmisestä luotettava, on luottaa häneen. Varmin tapa tehdä hänestä epäluotettava, on epäillä häntä ja osoittaa se hänelle.

Kohtaaminen

Kun kaksi ihmistä kohtaa ja heidän katseensa kohtaavat, koko menneisyys ja koko tulevaisuus menettävät merkityksensä. Kaikki, mikä on olemassa, on se hetki.

Oikeassa olemisen harha

Oikeassa olemisen harha: Olin oikeassa tietenkin, kunnes tajusin, että en ehkä olekaan ihan kaikissa asioissa. Tai olin, mutta asiat muuttuvat ja jos sitä ei myönnä, harhautuu olemaan lopulta väärässä. Kun myönnän, että olin ehkä sittenkin hieman väärässä, olen kasvanut ihmisenä huiman harppauksen.