Elämässä tapahtuu

Vili ja Veikko Sinisalo

Eilen oli töissä puhe koirista ja muistelin meidän Viliä. Vili oli labradorinnoutajan ja Suomen pystykorvan sekoitus, eli aivan dingon näköinen. Olin kerran kiertämässä Vilin kanssa järveä, kun Sinisalon Veikko tuli vastaan oman koiransa kanssa. Jäimme juttusille ja Veikko kysyi koirani nimeä. Kerroin, että Vilin oikea nimi oli Viljami Valdemar ja kun kyseltiin naapureilta, missä Vili oli kun oli lähtenyt omille teilleen, kysyimme: Onko Viljoo näkynyt. Veikkoa nauratti ja hän muisteli Onks Viljoo näkynyt MTV:n Älywapaa palokunta -viihdeohjelmaa, jossa näyttelijä Heikki Kinnunen esiintyi muiden sketsien lomassa toistuvasti kysellen "Onks' Viljoo näkyny?". 

Tämä ei ollut ensimmäinen tapaamiseni Veikko Sinisalon kanssa. 

Äidinkielen tehtävä

Olimme parhaan ystäväni Annen kanssa silloisen keskikoulun kolmannella luokalla, kun saimme äidinkielen tunnilla tehtävän. Tehtävänanto oli melko vapaamuotoinen ja saimme tehdä sen parityönä. Mietimme, mikä meistä olisi mielenkiintoista ja sellaista että siihen kannattaa panostaa. Viimein keksimme, että voisimme haastatella jotakin kuuluisuutta. Mankka meillä oli, puuttui vain kohde. Mietimme eri mahdollisuuksia, pääasia oli että voisimme tehdä haastattelun Tampereella.

Vihdoin välähti, Sinisalon Veikko! En muista, mistä hän tuli mieleemme, mutta häntä päätimme haastatella. Siihen aikaan Sinisalo esiintyi Tampereen Työväen teatterissa ja sinne soitimme saadaksemme hänet kiinni. Ensimmäiseen puheluun vastasi joku toimisto ihminen, joka kuitenkin ystävällisesti kertoi, milloin Sinisalo on paikalla. Yritimme uudelleen ja ihme kyllä saimme Veikon puhelimen päähän. Kerroin innoissani hänelle saamastamme tehtävästä ja pyysi haastattelua. Veikko katsoi kalenteriaan ja kertoi, että puolen vuoden päästä hänellä olisi mahdollisuus ottaa meidät vastaan. Puolen vuoden! Ja esitelmän piti olla valmiina seuraavalla viikolla.

Veikko Sinisalon haastattelu

Veikko varmaan kuuli suunnattoman pettymyksen äänessäni, kun kerroin ettemme voi odottaa niin kauaa. Ystävällisesti hän sanoi, että jos nyt heti pääsette paikanpäälle, hän voi antaa haastattelun. Näytöksen alkuun oli vielä muutama tunti. Mehän menimme mankka kainalossa haastattelemaan Veikko Sinisaloa. Ellei hän aiemmin ollut idolini, oli hän sitä ainakin sen käynnin jälkeen. Hän oli komea, ystävällinen ja kerta kaikkiaan hurmaava meitä pikkutyttöjä kohtaan. Laitoimme mankan äänittämään ja latasimme etukäteen harkitsemamme kysymykset Veikolle, joka vastaili kaikkiin hyvin korrektisti. Lopuksi hän lausui meille vielä runon:

Suomalainen

Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.

Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle vettä.

Sellaisella suomalaisella on aina kaveri, koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on aina suomalainen. Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Veikko lausui runon vielä omaan veikkomaiseen tyyliinsä kovaa ja komeasti. Onneksi saimme kaiken nauhalle, joka vieläkin on yksi aarteistani. Kiitimme kauniisti ja Veikko avasi meille vielä kohteliaasti oven.

Esitys

Seuraavalla viikolla esitimme nauhan ylpeänä luokallemme. Opettaja ihmetteli suuresti, miten olimme onnistuneet saamaan haastattelun Sinisalolta. Laitoimme mankan päälle ja esitys alkoi. Puolen välin jälkeen huomasin, miten opettaja oli valumassa pöydän alle. Haastattelussa kysymyksemme kuului, ”paljonko sinun kuukausipalkkasi on?” Makean hörönaurun säestämänä Veikko vastasi diplomaattisesti, että sen näkee verotuskalenterista. Esityksemme jälkeen arvostelutilanteen lopuksi opettaja sanoi: ”Kun seuraavan kerran menette haastattelemaan jotakuta, sovitaan että kysymykset laaditaan silloin yhdessä.” Se jäi kyllä viimeiseksi haastatteluksemme, sen jälkeen siirryimme muihin kiinnostaviin juttuihin.

Optimistinen pessimisti

Minulla on ollut seinällä jo yli kymmenen vuotta lappunen, jossa lukee: Pessimisti tekee mahdollisuuksista vaikeuksia, optimisti vaikeuksista mahdollisuuksia. Tämän viisauden on sanonut Reginald B. Mansell.

Tänään tuli faceen muistoja kolmen vuoden takaa ja siellä on samaan aiheeseen liittyvää: Optimismi ei ole olemukseltaan mielipide kulloisestakin tilanteesta vaan elinvoima, voima toivoa silloin kun muut luovuttavat, voima selvitä takaiskuista, voima joka ei luovuta tulevaisuutta pessimistille vaan käyttää sen toivon hyväksi. Dietrich Bonhoeffer.

Nyt kun näitä lueskelee, täytyy sanoa että viisaita ja kauniita ajatuksia. Kenen tahansa pitäisi ottaa näistä oppia. Jep. Mutta pakko myöntää, että välillä tulee tilanteita, jolloin tuollaiset ajatukset eivät ole ensisijaisia. Ne voi työntää jonnekin mahdollisimman kauas pois, nätisti sanottuna. Mutta kun aikansa on pyörinyt pessimismin syövereissä, alkaa optimismi pikku hiljaa nostaa päätään. Jos sittenkin, jos vaikka kokeilisi, en menetä mitään. Ja taas mennään.

Luottamus

Ainoa tapa tehdä ihmisestä luotettava, on luottaa häneen, ja varmin tapa tehdä hänestä epäluotettava on epäillä häntä ja osoittaa se hänelle.

Syntipukin etsiminen tuottaa aina toivotun tuloksen. Oletpa kuinka oikeassa tahansa ja olivatpa toiset kuinka väärässä tahansa, et koskaan saa heitä puolellesi väittämällä heidän olevan väärässä. -KK

Mitä sinulle kuuluu?

Kuinka usein kuulet tämän kysymyksen niin, että oikeasti ryhdyt miettimään, mitä sinulle kuuluu? Ja millaisia ajatuksia kysymys ensimmäisenä sinussa herättää? "Ihan hyvää" ei riitä, se on suurta kysyjän aliarviointia ja itsensä huijaamista jossakin määrin.

"Menettelee" kertoo jo enemmän, kaikki on suht OK., mutta jotakin huolestuttavaa on. "Kaikki menee päin persuuksia", joko huono hetki kysyä tai olet todella negatiivisesti ajatteleva yksilö. Mutta et ainoa.

Kysymyksen kuulee sen verran harvoin, että kun joku oikeasti haluaa tietää, lataat kaiken mikä sinua on siepannut viimeisen puolen vuoden ajan. Kun kukaan ei aiemmin ole kysynyt. "Oikein hyvin, kiitos" on siitä harvinainen, että jos sinulla todella menee hyvin, et välttämättä halua kertoa sitä, koska joku voi tulla kateelliseksi tai kyseenalaistaa vastauksesi.

Luin jostakin, että suomalainen ajattelee, kirjoittaa ja uutisoi mieluummin huonoista asioista. Uutisoinnissa se varmasti pitää paikkansa, edelleen elää ajattelu, että huono uutinen on mielenkiintoinen uutinen. Mutta muuten en halua uskoa, että kaikki ajattelisivat ensisijaisesti negatiivisesti. Ainakaan enää nykyään. Ainakaan minun mielestäni, enkä todellakaan koe olevani mikään yltiö idealisti.

Kirjoitin uskomuksista Kipakoita -sivulla ja niissähän on paljon sellaisia, jotka vähättelevät ja kieltävät kerskumasta. Esim. "Ylpeys käy lankeemuksen edellä", "Jos haluaa saavuttaa jotain todella paljon, sitä ei kannata sanoa ääneen. Jos näin tekee, toivomus ei toteudu." Suu supussa vaan.

Kannattaisikin ryhtyä luomaan nykyaikaisia, positiivisia uskomuksia, jotka enemmän vastaisivat nykyistä ajattelua. "Kun annat, saat itsekin." "Hymy, lyhin välimatka kahden ihmisen välillä."Ei ihan uusia, mutta toimivia. Pitäisi siis kehitellä moderneja, tähän päivään istuvia, toivoa antavia positiivisia sanontoja. Pistänkin mietintämyssyyn. Muuten, mitä sinulle kuuluu?

Elämä

Kukaan ei kertonut, että tämä tanssi voisi olla niin pitkä. Lähdit vain mukaan ja leikit kuin leikkiä, jonka voi halutessaan lopettaa, lähteä kotiin syömään tai nukkumaan, kun tulee ilta ja ilta tulee. Mutta kädet jotka pitävät sinua piirissä mukana eivät päästä irti, ja sinä hienoisen yrittelyn jälkeen annat periksi, jatkat leikkiä, hymyilet yhä mutta toista hymyä.

Et ihan vieläkään usko sitä todeksi, vaikka tanssi jatkuu yöhön ja varjot kulkevat pitkinä ja lujina kuin musta liha. Ja iskee ensimmäinen kauhu, kun viimein tajuat että sitä se sittenkin oli oma elämäsi. Mutta sinä voitat sen kauhun ja päätät voida elää sen kanssa, ja se katoaa kun tulee ensimmäinen riemu, sitten toinen suurempi kauhu, ja suurempi riemu, ja tanssin vuorot jatkuvat öihin ja päiviin, yhä syvemmälle.

Ja sinä naurat ja itket kaikkien naurut ja itkut, ja tanssit yhä paremmin ja keksit siihen jo uusia kuvioita, ja hymyilet hymyilet ja tiedät mitä tiedät.

Kukaan ei kertonut, alussa.

Vapaus

Törmäsin vapauteen liittyviin ajatuksiin, jotka vastasivat jostakin syystä mielialaani. Aioin julkaista ne, mutta pysähdyin oikein pohtimaan sanan vapaus merkitystä. Vapaus merkitsee meille itse kullekin niin montaa eri asiaa.

Haeskelin sanaan liittyviä juttuja ja ensimmäiseksi törmäsin siihen, etteivät vapaus ja vankila sittenkään ole välttämättä toistensa vastakohtia. Esimerkiksi Lasse Kämäri on kokenut, että "vapauden kaiho on pakkopaitamme". Tähän varmaankin liittyy se, että ehkä emme sittenkään kestäisi kohdata täydellistä vapautta, vapauden ajatus on vain mieliimme luotu kuvitelma, joka meille on syötetty ja johon meidät on vangittu. Mauri Lavonen ilmaisi asian hyvin, " Jos vankila on kyllin iso, moni mieltää sen vapauden tilaksi." Mutta mitä sitten? Jos kerran vankila on niin iso, että se luo tunteen vapaudesta, asia on kunnossa ja ihminen voi olla riittävän vapaa. Vapaa paikassa, jossa on turvalliset rajat.

Päädyin kuitenkin pohtimaan vapautta kapeammalla ja inhimillisellä tasolla ja tässä kyllä allekirjoitan Antti Mustakallion ajatuksen: "Kunnioita ihmisten yksilöllisyyttä ja vapautta elää parhaaksi näkemällään tavalla. Toinen ihminen voi olla mielestäsi väärässä ja hänen valintansa voivat olla virheellisiä. Sinä voit halutessasi puhua näistä asioista hänelle, ja saat ilmaista oman mielipiteesi. Lopulta toisella on kuitenkin vapaus tehdä omat ratkaisunsa."

Tässä on lyhyessä kappaleessa monta omaan ja toisen ihmisen vapauteen liittyvää asiaa. Ajatukseni lähtivät alun alkaen liikkeelle Elmer Diktoniuksesta; "Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät."

On vain matka

Ilta on jo pitkällä, kääntymässä yöksi. When a man loves a woman soi taustalla. Muuten hiljaisuus ympäröi. Joskus on hyvä kerrata ja muistella, yhdistämällä menneisyyttä ja tulevaa voi hyvin summata nykyhetken.

Alakuloisuus kertoo pitkästä matkasta, jonka pää alkaa epäilyttää yhä vahvemmin. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä, sen alkaa ymmärtää yhä selvemmin. Todellakin, sillä mitään määränpäätä ei ole, on vain matka. Pisteestä A pisteeseen B.

Matkan tarkoituksena on oppia ymmärtämään. Mikä täällä on todella tärkeää? Mitä pitää priorisoida, jotta olisi hyvä ihminen? Oppia voi paljonkin, tiedostaa voimakkaasti, mutta tärkeintä on oppia ymmärtämään. Silloin voit pysähtyä matkallasi nauttimaan elämästäsi. Voi kun sen oppisi mahdollisimman aikaisin, olisi aikaa. -KK

What's really important here? What should be prioritized to be a good person? What you need to be a good person? You can learn a lot, know everything, but the most important thing is to learn to understand. Then you can stop on your trip to enjoy your life. So the question is how to learn to understand as early as possible, so you'd have time. -KK

Jaa tämä sivu