Henkinen tuotos

Henkinen tuotos = ajatussisältö, joka usein saa myös fyysisen muodon;  sisältö on kuitenkin fyysistä objektia tärkeämpi ja fyysisen muodon edellytys. Suomeksi = laittaa paperille sen, mitä mieleen kulloinkin juolahtaa. 

Ainakin omia riimejäni voin julkaista ja jos saan luvan, niin joidenkin muiden hyviä ajatuksia. Lisäksi käytän mahdollisesti joitakin median tuotoksia lähteinä. Jack Londonin tapaan: Et voi odottaa inspiraatiota - sinun on jahdattava sitä nuijalla.

Päästäkseen jonnekin on ensin haluttava mennä ja sitten päätettävä mennä. Loppu on pelkkää käytännön järjestelyä. 

Tuhat elämää

Jokainen kohtaamasi ihminen kokee sinun elämäsi eri tavalla kuin kukaan, kuin edes sinä. Hän näkee elämäsi oman taustansa ja historiansa läpi. Lisäksi siihen tulevat ne konkreettiset tapahtumat, joita yhdessä olette kokeneet. Eli sinulla on käytännössä niin monta elämää kuin olet elämäsi aikana kohdannut ihmisiä. 

"Helvettiin kaikki tyynni. Minäkin olen onnellinen. Olen kerrankin oikein täysin onnellinen. Ei ole muuta kuin nykyhetki. Se on maailman yksinkertaisin ajatus ja kuitenkin se on niin vaikea tajuta. En käsitä miksi."

Panta rei. Kaikki virtaa.

Kasvu ihmisenä vie aikaa eikä tapahdu itsestään, vaan vaatii näköjään jatkuvaa itsensä tuntemaan oppimista ja uuden harjoittelua, yllätyksiä tulee. Tapa, jolla kasvamme menneisyytemme ympärille, antaa meille ainutkertaisen yksilöllisyyden, luonteen ja kauneuden.

Totuuden puhuminen ei ole sitä, että puhun julki kaikki ajatukseni. Rehellisyys arvostaa totuutta, mutta ollakseni rehellinen tarvitsen jotain muutakin kuin totuutta. Rehellisyyskin tarvitsee jotain muuta, reiluutta. Jos hyvyys on unohtunut, jos reiluudella ei ole merkitystä ihmiselle, hänen pitäisi vaieta. Hyvinvointi edellyttää rakentavaa tahtoa.

Hyvä itsetunto on yhteistyön kaunis hedelmä. Meillä on valta palkita ja rangaista, sitä valtaa meidän pitäisi käyttää tarkkaan harkiten. Suvaitsevaisessa ilmapiirissä, jossa meidän sallitaan innostua, ajatella ja puhua, meistä kasvaa ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto. Heikkouksien kanssa eläminen on suuri elämäntaito, jota todella tarvitsemme ja heikkouksien tunnustaminen on lujan itsetunnon merkki. Itsetuntoa ei voi vahvistaa voimalla, vaan joustavuudella.

Elämä ei ole ratkaistava ongelma, vaan se on seikkailu, joka on elettävä. Jokaisen elämä sisältää niitä asioita, joita hän itse siihen poimii.

Mietin onnellisuutta. Tunnetko sinä ihmisen, joka on aina onnellinen? Et varmaan montaa ja et ainakaan itseäsi nimeäisi ensimmäisenä, vai mitä? Hienoa, jos tunnet jonkun aina onnellisen, sillä enhän voi ajatella kuin omasta puolestani. Mutta kun en voi olla onnellinen koko aikaa, voi niitä riemun hetkiä, sielun ja hengen paloa joka välittyy ympäristöön, kun koen sen!

Koti-ikävä paikkaan, jossa et ikinä ole ollut.

Yksinäisyys

Onko yksinäisyys omaehtoista vai ulkoapäin tuotettua? Eli puhutko totta, kun sanot, että yksinäisyys on omaehtoista? Halua olla yksin, erillään ihmisistä. Vahva reviiri, joka pitää ihmiset tarkoituksellisesti loitolla. Vai ovatko kaikki muut ihmiset niin vahvoja, että voivat syöstä sinut tuosta vaan yksinäisyyden kehään?

Mitä se on, kun et halua tavata ihmisiä, koska on vaara, että juutut heihin tai he juuttuvat sinuun? Tai kun sinut valtaa valtava hyvänolon tunne kun tiedät, ettet joudu kohtaamaan yhtäkään ihmistä koko loppupäivänä? Olet itse paras seurasi. 

Moody blues ja muita arkisia asioita

Kuolema

Sateinen, harmaa päivä, sielussa soi alakuloinen sävel. Lapsuudenkotini viidestä jäsenestä olen elossa vain minä. Viimeisin kuolema oli kaksi vuotta sitten, nuorimman veljeni sydän petti. Ei ehtinyt tulla hänellä täyteen 60 vuotta. Neljä kertaa olen joko saattanut tai hoitanut läheiseni hautaan. 

Tottuuko sydän suruun? No ei todellakaan. Jokaisen kuoleman myötä tuntuu kuin myös sydämestä kuolisi osa. Lopulliset jäähyväiset tekevät kuoleman konkreettisemmaksi kuin haluaisikaan. Suru muodostuu niin monista erilaisista osasista. Kuoleman voi kokea myös muuten kuin hautajaisissa. Kun jokin on lopullisesti ohi, päättynyt, voi se tuntua pieneltä kuolemalta ja tuntuukin. Varsinkin jos olisi toivonut sen jatkuvan edelleen. Mutta aina ei niin käy.

Mietin, miksi suru tuntuu niin musertavalta. Lopullisuuden tajuaminen ainakin pelästyttää ja herättää, tiedän kyllä että pitäisi elää kuin viimeistä päivää. Ihminen on poistunut, jokin on päättynyt, enkä voinut tehdä mitään. Velvollisuuden tunto ja kykenemättömyys auttaa, huono omatunto, muserrettu toive siitä, että vielä voitaisiin tavata, sielua viiltävä tuska. Surun ainekset. 

Miksi välittäisin

Miksi välittäisin siitä, että sydämestä kuolee osa jokaisen läheisen kuoleman yhteydessä? Albert Schweitzer on ilmaissut asian selkokielellä: "Elämän tragedia on se, mikä kuolee ihmisen sisimmässä hänen eläessään." Silloin ei kannata kysyä itseltään, mitä maailma mahdollisesti tarvitsisi. Kannattaa kysyä itseltään, mikä saa minut heräämään eloon. Kun löydän vastauksen, minun pitää mennä ja tehdä se, koska maailma tarvitsee kipeästi tekijöitä, ihmisiä, jotka ovat heränneet eloon.

Isoja tekoja ei tarvita:

Jos voisin estää yhtä sydäntä särkymästä, en elä turhaan. Jos helpotan yhden ihmiselämän tuskaa tai lievitän yhtä kipua tai autan pyörtyneen punarinnan takaisin pesäänsä, en elä turhaan. - Emily Dickinson

Jos tragedia tuntuu olevan jäämässä päälle, kannattaa muistaa, että on lähes mahdotonta olla yhtaikaa masentunut ja aktiivinen. Vaikka haluaisinkin, minun on vaikeata jatkaa murjottamista, valittamista, lusmuilua ja itsesäälin vuodattamista, jos alan toimia ja teen jotakin, mitä tahansa.

Moody blues

Onneksi on muistot. Tuska hellittää hieman, kun muistoista nousee esiin joitakin pieniä yksityiskohtia, hauskoja sattumuksia, onnistumisia, katseita ja kosketuksia, apua ja tukea silloin kun niitä tarvittiin, arkisia tapoja. Kaikkea elämään liittyvää. Tuska hellittää ja tilalle tulee alakuloisia, surumielisiä säveliä, jotka hiljalleen peittyvät arkielämän moninaisuuden alle nousten sieltä joskus tällaisina sopivina hetkinä muistuttamaan itsestään. 

Elämän kudelma on hyvä vertaus, siitä on kyse. Pienistä ja suurista yksityiskohdista historiassani, nyt ja tulevaisuudessa. Yksityiskohdista, jotka muodostavat minut ja elämäni. Onneksi minulla on ainakin jossakin määrin mahdollisuus päättää, mille annan elämässäni valtaa. Suru ja alakuloisuus saavat tulla välillä, kunhan myös poistuvat iloisempien asioiden tieltä. Surun, itkun, ilon, naurun, pettymysten, voittojen ja tavallisen arjen tasapaino, siitä on hyvä elämä tehty.

Tasapaino on herkkä laji, paljon ei tarvita kun se horjuu. Siksi on hyvä, että meillä on ympärillämme ihmisiä, jotka tuntevat meidät. Ihmisiä, joille ei tarvitse selittää juurta jaksain kaikkea, joskus pelkkä katse riittää. Ihmisiä, joille voi kertoa kaiken, jotka ymmärtävät. Tasapaino palautuu, ainakin seuraavaan töyssyyn asti. 

Kuinka eläisin elämäni

Välillä tulee valitettua, kuinka vaikealta kaikki tuntuu, pelkkää epäonnea, mikään ei onnistu. Vaikka tietää, että asenne ratkaisee melkein kaikessa. Joskus pitää vain päästää höyryjä pihalle, sen jälkeen voi taas yrittää rämpiä rauhassa eteenpäin. Mutta jos asiaa pohtii hieman syvemmin, löytyy ajattelemisen arvoisia asioita. Helppo homma, mutta haaste puuttuu. Juuri näin, ei todellakaan kannata toivoa helppoutta kaikkeen.

Paljon hedelmällisempää on toivoa, että on itse parempi, niin hyvä että ratkaisee vaikeammatkin tehtävät. Näin elämään tulee mielekkyyttä uusien haasteiden kautta. Sama koskee ongelmia, ongelmat ratkeavat, kun on riittävästi taitoa. Kumpaa siis kannattaa toivoa, ongelmia vai lisää taitoa, vähemmän haasteita vai enemmän viisautta. Tiedän!

Ihmisyyden haasteita

Yksi ihmisyyden haasteista on, miten olla vahva olematta töykeä. Tekisi mieli vastata, että ei mitenkään, ainakaan aina. Ihminen on niin haastava epeli, täysin määrittelemätön. Jos teet tässä hetkessä jonkin havainnon ihmisestä, sillä ei ole enää mitään tekemistä seuraavan hetken kanssa. Kun itse yrität olla toiselle ystävällinen, mutta pahimmillaan toinen tulkitsee sen heikkoudeksi. Tai uskallat joskus olla liian suorasukainen ja sanoa ääneen mitä oikeasti ajattelet. Voi veljet!

Liian pitkään ei asioita kannata harkita, pahimmillaan leimaudut laiskaksi. Jos päätät olla nöyrä ja pyytää virhettäsi anteeksi, mieti tarkkaan, miten sen teet ettet leimaudu nöyristelijäksi. Ylpeä saat olla ja mielellään monestakin asiasta, mutta varo, ettei sinua leimata röyhkeäksi ja ylimieliseksi.

Huumorintaju on vaarallinen laji, vähäisin vaara on, että sinua pidetään vähän hölmönä. Mutta huumorintajusi seuraukset voivat olla kohtalokkaita, naura väärälle asialle ja olet menettänyt ihmissuhteen ikuisesti, saanut verivihollisen ja kadut hautaan asti.

Joko/tai vai sekä/että

Miten reagoin ulkoisiin ärsykkeisiin? Esimerkiksi tavatessani henkilön, joka väistämättä herättää negatiivisia tuntemuksia? Usko pois, sellaisiakin löytyy. Jokin piirre tai ominaisuus tuossa toisessa henkilössä saa minut todella ärsyyntymään. Joskus, kun  on oikein haastava tyyppi,  harrastan joko/tai- ajattelua. Eli silloin oma mieleni leimaa asiat hyviksi ja huonoiksi, ei vaihtoehtoja. Ei kovin hyvä juttu jatkon kannalta, varsinkin jos kyseessä on henkilö, jonka kanssa joudun tekemään jatkossa yhteistyötä. 

Jos kuitenkin maltan mieleni ja oikein pohdin asiaa, pyrin löytämään asioiden hyvät ja huonot puolet ja vertailemaan niitä ennen mielipiteeni muodostamista ja ilmaisua. En tietenkään ajattele tietoisesti niin, vaan kun on oikein hyvä hetki, toimin vaistomaisesti. Tämä sekä/että pohdinta on tietenkin huomattavasti hitaampaa kuin kerrasta poikki joko/tai ajattelu. Kun tämä järkevä minä vallitsee, pyrin ajattelemaan loogisesti. Yritän uskoa, että kaikissa asioissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ne minun pitää vain selvittää.

Päätös itse muuttua

Hyvä esimerkki tästä on menneisyydestä. Tapasin yhteisen projektin alkaessa erään ihmisen, joka herätti minussa välittömästi erittäin negatiivisia tunteita. En todellakaan halunnut olla hänen kanssaan tekemisisissä. Meillä oli kuitenkin usein yhteisiä kokouksia, eli oli pakko tehdä yhteistyötä. Todennäköisesti vastenmielisyyteni heijastui myös tähän ihmiseen, sillä kokousten aikana emmekä muutenkaan olleet huomaavinammekaan toisiamme emmekä vaihtaneet sanaakaan keskenämme. Erittäin ikävä tilanne kokonaisuudessaan projektissa, joka vaati mahdollisimman toimivaa yhteistyötä.

Erään kokouksen alkaessa, pysähdyin miettimään tilannetta. Mistä ihmeestä kaikki oikein johtui? Huomasin, että katsoessani häntä tunteeni oli erittäin kielteinen. Kuitenkin katsoessani totesin, että hän näyttää kyllä ihan tavalliselta ihmiseltä. Hänellä oli erittäin varmat mielipiteet, jotka hän myös ilmaisi vahvasti. Mitä pahaa siinä itse asiassa oli? Kääntelin asiaa ja tulin tulokseen, että luonteemme olivat kyllä erilaiset, mutta parhaimmillaan ne saattaisivat täydentää toisiaan.

Tuon kokouksen aikana katsoin pitkään suoraan tuohon ihmiseen, pyrin näkemään ja ajattelemaan hänestä mahdollisimman paljon hyvää (ei ollut loppujen lopuksi mitenkään vaikeaa). Minua alkoi hymyilyttää itsekseni, kun tajusin, että olin omien tuntemuksieni vanki. Hymyilyn myötä tuo epämiellyttävä negatiivinen tunneilmasto väliltämme katosi.

Tiedän tämän siitä, että tuon kokouksen aikana tämä ihminen alkoi kohdentaa usein sanansa ja kysymyksensä suoraan minulle, eikä niihin vastaaminen ollut lainkaan vaikeaa. Projektin aikana yhteistyömme suijui loistavasti ja sen jälkeenkin pidimme vielä pitkään yhteyttä.  

Tämä oli erittäin hyvä opetus minulle siitä, miten oma ajattelu ja asenne vaikuttavat ihmissuhteisiin. En edelleenkään voi sille mitään, että ensi kertaa tavatessamme joku ihminen ärsyttää minua, joskus jopa ihan ilman omaa syytään. Mutta nyt pyrin hillitsemään omia negatiivisia tunteitani ja miettimään, mistä ärsytys johtuu ja mahdollisuuksien mukaan hallitsemaan ja jos oikein hyvin käy, myös poistamaan ne. Aina se ei ihan onnistu, mutta se onkin sitten ihan oma tarinansa.😉

Annatko itsellesi mahdollisuuden?

Olen itse vastuussa siitä, minkä tulkinnan asioille annan. Toivottomuuden ajatukset tuottavat toivottoman maailman. Toivon ajatukset tuovat toivorikkautta maailmaan. Mahdollinen muutos alkaa omista ajatuksista. "Ei kannata yrittää, ei tästä mitään kuitenkaan tule." Ei varmasti tule. "Hankalalta näyttää, mutta voi tuota kokeilla." Silloin ainakin on antanut itselleen mahdollisuuden.

Rohkeus on sitä, ettet sulje silmiäsi, kun vihdoin saat ne auki. -Tommy Tabermann

Aika helposti unohtuu, että muut ihmiset eivät lue ajatuksiani ja tunteitani.

The tonque has no bones, but it is strong enough to break a heart. So be careful with your words. -Christian Counselling

Jakamaton vastuu

Ohjeita, joita kannattaa noudattaa tai sitten ei. Minä ainakin yritän.

Mennyt on mennyttä. Minun ei kannata murehtia jo tekemiäni valintoja tai päätöksiä. Keskityn nykyiseen ja tulevaan.

Minä valitsen. Mietin, mitä haluan elämältä tästä eteenpäin. Opettelen tuntemaan itseäni ja siten ymmärtämään omia tunteitani ja ajatuksiani.

Onnellisuuden ja tyytyväisyyden haaste. En unohda itseäni. Hemmottelen ja haastan itseäni. Tiedän ainakin sisimmässäni, mikä minulle kulloinkin on hyvästä. Siis kuuntelen sisimpäni ääntä.

Periksi antaminen ei koskaan johda hyvään ja toivottuun lopputulokseen. Liiallinen härkäpäisyys on erikseen.

Minä tiedän itse, mikä tekee minusta onnellisen ihmisen. Aina voin kehitellä syitä ja syyllisiä, mutta onnellisuuteni ja tyytyväisyyteni eivät kaikki esteet suinkaan tule ulkoa päin.

Elämän haasteet

Mikään ei estä olemasta oikein hyvä, vaikka kukaan muu ei sitä huomaisikaan. Onneksi, sillä harvoin kukaan huomaa. Kun annat kaikkesi, se ei koskaan ole liian vähän. Toimi aivan kuin sillä, mitä teet, olisi merkitystä. Sillä on. -KK

Jaa tämä sivu