”Elämä ei ole kenraaliharjoitus. Se on tässä, juuri nyt – kaikkine säröineen ja säteineen.”

Minä, ihminen

Ihmisenä olemisessa riittää haastetta koko elämäksi. Tavoitteena ei pitäisi olla tulla suureksi toisten silmissä, vaan nähdä oma arvonsa ja elää omien arvojensa mukaan. Kun lakkaa luulevansa tietävänsä kaiken ja antaa tilaa uteliaisuudelle, herää henkiin. Iso muutos alkaa usein pienestä liikahduksesta päässä – joskus hitaasti hivuttaen, joskus rytisten.

Oppimisen riemua: Hulavanne ja kissanpentu

Lapsenlapseni Pihlan kautta olen saanut muistutuksen siitä, mitä aito oppiminen on. Se on sitä, kun lantio löytää oikean liikkeen ja hulavanne pyörii kolmekymmentä kierrosta juuri kun on sanonut: "Kyllä minä osaan!"

Mutta se on myös sitä, mitä me aikuiset usein unohdamme. Kun pelasimme uutta peliä, minä keskityin pisteisiin, raivaamiseen ja kilpailuun. Pihla taas nyhräsi näytön ääressä hiljaa. Kun maltoin olla hiljaa ja katsoa, huomasin: hän ihaili pientä pelihahmoa seuraavaa kissaa ja piti huolta, että sillä oli kaikki hyvin. Lapset näkevät yksityiskohdat, jotka meiltä aikuisilta jäävät kilpailun keskellä huomaamatta.

Optimismi on elinvoimaa

Optimismi ei ole harhaa, vaan voimaa toivoa silloin, kun muut luovuttavat. Se on voimaa, joka ei luovuta tulevaisuutta pessimisteille.

Tähtitaivas keskellä päivää. Sain tästä muistutuksen eräänä liukkaana talvipäivänä. Täydellinen kaato suorilta jaloilta ja vähemmän tyylikäs liuku auton alle johto sylissä. Kun silmissä näkyi muutakin kuin tähtiä, tarkistin ensimmäisenä, näkikö kukaan. Nuoruuden kukoistus saattaa olla menneen talven lumia, mutta auton alta kömmin ylös uskomattoman nopeasti.

Pena – elämän valinta

Vuonna 2019, kun itse potin murtunutta kättä ja polvea moottoripyöräonnettomuuden jäljiltä, sain oppitunnin naapurin Penalta. 85-vuotias Pena oli selättänyt syövän ja vaikean keuhkokuumeen. Kun sairaalassa oli kysytty, haluaako hän jo luovuttaa, Pena valitsi elämän.

Hän palasi kotiin seitsemän kuukauden jälkeen, pilke silmäkulmassa, ja oli enemmän huolissaan minun kipsatusta kädestäni kuin omasta tilanteestaan. Se opetti: luut paranevat, viikot kuluvat, mutta periksi ei kannata antaa. Kiitos Pena, lepää rauhassa.

Rakkaus on elämän mieli

Elämän suurin tragedia ei ole kuolema, vaan se, että lakkaamme rakastamasta. Työ antaa ihmiselle mielen yhteiskunnassa, mutta rakkaus antaa mielen ihmiskunnassa.

"Olipa ranteessasi kolmenkymmenen tai kolmensadan euron kello, molemmat näyttävät saman ajan. Todellinen onnellisuus ei tule materiasta, vaan ihmisistä, joiden kanssa voit nauraa, puhua ja jakaa tämän matkan."

Surun huoneessa

Elämän rajallisuus saa meidät ymmärtämään sen lainalaisuudet. Kun loiste lämmin kaikkoaa, tarvitaan joskus kyynelistä tehtyä silmienpesuvettä.

Ystävyyteni Liisan kanssa kesti yli 40 vuotta – opiskeluajoista läpi avioliittojen, ilojen ja surujen. Kun tällainen yhteys katkeaa yllättäen, suru on käsinkosketeltava. Mutta vaikka uusia muistoja ei enää synny, vanhat jättävät lämpimän jäljen.